Suomalaistutkija tyrmää väitteet kissojen halusta tappaa omistajansa

Useissa medioissa julkaistiin tänään Orlando Sentinel -lehden artikkeli, jonka mukaan kotikissa kävisi omistajansa kimppuun, jos se olisi suurempi ja vahvempi. Väite perustui Edinburgin yliopistossa tehtyyn tutkimukseen.

Suomalainen biologi ja eläinten käyttäytymistutkija Helena Telkänranta korjaa yhdysvaltalaisjulkaisun sekä muiden medioiden, mukaan luettuna MTV:n aikaisemmin aamulla julkaisemaa uutista.

Telkänrannan mukaan kissa kävisi syömistarkoituksessa ihmisen kimppuun ainoastaan silloin, jos ihminen olisi hiiren kokoinen ja kissa ei olisi koskaan asunut yhdessä ihmisen kanssa.

– Molempien ehtojen olisi täytyttävä, ennen kuin kissa jahtaisi ihmistä. Pelkkä kissan koon kasvaminen ei missään nimessä riittäisi, Telkänranta sanoo.

Asiantuntijan mukaan on paljon tieteellistä näyttöä siitä, että kun kissa kasvaa sosiaalisen herkkyyskauden aikana, noin 2–7 viikon ikäisenä, yhdessä esimerkiksi hiirien kanssa, se ei koskaan havittele niitä ruuaksi.

Alkuperäisessä artikkelissa esitettiin väite, jonka mukaan kotikissat ovat usein myös epäluuloisia ja ne pelkäävät ihmisiä.

Eläinten käyttäytymistä ja kognitiota tutkinut Telkänranta on lukenut alkuperäisen tutkimuksen. Hän kertoo, että siinä havaittiin vain, että kotikissoilla on samantapaisia yksilöllisiä eroja arkuudessa kuin luonnonvaraistenkin kissaeläinten välillä. Synnynnäisten persoonallisuuspiirteiden lisäksi arkuuteen vaikuttaa kokemus. 

Kissat saattavat olla epäluuloisia ihmistä kohtaan, jos ne ovat eläneet jatkuvasti vähäisessä kontaktissa ihmiseen. Esimerkiksi maatilan tallin ylisillä.

– Myöskin, jos ihmiset käyttäytyvät kissoja kohtaan liian rempseästi tai kovakouraisesti, sekin on pelottavaa. Mikä tahansa eläin on epäluuloinen ja pelkää, jos sitä ei ole pentuna ja myöhemmin elämässän käsitelty tarpeeksi lempeästi.

Telkänranta selventää MTV Uutisille, että alkuperäisessä tutkimuksessa verrattiin viittä eri kissaeläinlajia toisiinsa ja kultakin niistä oli kartoitettu, millaisten persoonallisuuspiirteiden osalta yksilöt eroavat toisistaan.

– Eli tutkittiin millaisten luonteenpiirteiden osalta leijonat eroavat toisistaan tai millaisten luonteenpiirteiden osalta vaikkapa lumileopardit eroavat toisistaan lajin sisällä.

– Tutkittiin esimerkiksi sitä, ovatko toiset yksilöt jonkun lajin sisällä uteliaampia kuin toiset yksilöt tai esimerkiksi sosiaalisempia.

Alkuperäinen tutkimus löytyy täältä

Lue myös:

    Uusimmat