Suomen urheiluliiton kehitysjohtaja Jarkko Finni myöntää suoraan, että valmentajien tilanteessa on paljon parannettavaa Suomessa.
Viime aikoina todella monet suomalaiset yleisurheilijat ovat tehneet ison peliliikkeen ja siirtyneet ulkomaiseen valmennukseen. Samalla on noussut esiin kysymys valmentajana toimimisesta Suomessa. Millaiset mahdollisuudet on toimia Suomessa yleisurheiluvalmentajana? SUL:n kehitysjohtaja Jarkko Finni antaa kysymykseen suoran vastauksen.
– Se on varsin heikko, se on väistämättä näin. Seuratoiminnassa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lasten ja nuorten valmentajat ovat joko vapaaehtoisia tai korvauksellisia korkeintaan, ja sama koskee huippuvaihetta, Finni linjaa.
Ongelma on Finnin mukaan rahoitus. Huipulla tarvitaan maksimaalinen keskittyminen urheilijan ja valmentajan välillä. Kuitenkin valmentaja, jolla olisi vain yksi valmennettava, on rahoitussyistä lähes mahdoton yhtälö.
– Meillä on yleisurheilussa kulttuuri, jossa meillä on tietynlainen vahvuus olla hyviä yksilöiden valmentajia. Kokoluokkaa urheilijoiden määrässä täytyisi pystyä kasvattamaan. Realiteetti on, että tässä maassa ei tule varat riittämään, että jokaisella olisi henkilökohtainen valmentaja joka valmentaa vain häntä.
Useat toimivat valmennussuhteet ovat päättyneet tänä keväänä. Suurin pommi oli Wilma Murron ja Jarno Koivusen valmennussuhteen päättyminen, minkä syitä ei ole avattu julkisuuteen. Koivunen on kuitenkin lähes koko ajan myös Murtoa valmentaessaankin toiminut akatemiavalmennustehtävissä Turussa, eli hänkään ei ole pystynyt toimimaan yksinomaan Murron valmentajana.
Murron seuraavasta valmentajasta ei ole toistaiseksi tullut tietoa, mutta julkisuudessa on spekuloitu ulkomaisilla nimillä. Jos Murto suuntaa ulkomaille valmentajan perässä, seuraa hän monia suomalaisurheiilijoita. Suomen huippu-urheilijoista Viivi Lehikoinen, Saga Vanninen ja syksystä alkaen Ella Junnila harjoittelevat ulkomaisen valmentajan alaisuudessa. Trendi ei huoleta Finniä.
– En olisi huolissani. Otos on kuitenkin pieni. Siinä on paljon positiivisiakin asioita. Kansainvälisyys ei ole huono asia, Finni sanoo.
– Toisin päin ajateltuna – kansainvälisiä valmennusryhmiä syntyy Eurooppaan ja maailmaan. Ovet ovat ikään kuin auki. Yleisurheilusta ja suomalaisesta yleisurheilusta on tullut kansainvälistä ja globaalia. En pidä sitä huonona asiana.
LUE MYÖS: Missä Suomen yleisurheilu oikein menee? Menestys yllättänyt jopa lajipomon: "Mittaa millä tahansa"
Finni ymmärtää kuitenkin huolen siitä, että trendin jatkuessa kotimainen huippuvalmennus kuolee pois.
– Totta kai kannan huolta siitä, miten voitaisiin rakentaa järjestelmää paremmaksi niin, että meidän valmentajilla olisi paremmat edellytykset tehdä työtä. Osaavia ja intohimoisia valmentajia meillä on paljon, mutta aika pienillä korvauksilla, noin pääosin.
Yksi keino voisi olla saada huiput harjoittelemaan enemmän yhdessä.
– Sekin on aina pieni joukko. Mutta varmasti siinä on parannettavaa, Finni myöntää.
Hän nostaa kuitenkin esiin sen, mikä tässä maassa toimii, ja mitä kautta viime vuosina on tullut tulosta.
– Esimerkiksi teholajeissa tiivistäminen olisi mahdollista ja olisi paljon petrattavaa, mutta palaan edelleen myös siihen, että meidän tietynlainen vahvuus on, että pystymme yksilöllisesti ja räätälöidysti rakentamaan valmentautumista ja valmennusohjelmaa.
Finni iloitsee suomalaisen yleisurheilun tämänhetkisestä tilasta. Yksi ehdoton syy hyvän tason takana löytyy urheilijoiden taustalla.
– Meillä on vahvaa valmennusosaamista. Urheilijat ja valmentajat tekevät tiiviisti yhteistyötä ja jakavat osaamistaan hyvin avoimesti, eikä kilpailu ulotu kulissien taakse. Sitä olen suomalaisessa yleisurheilussa ylpeä.
4:28