Suomen urheiluliiton kehitysjohtaja Jarkko Finni myöntää suoraan, että valmentajien tilanteessa on paljon parannettavaa Suomessa.
Viime aikoina todella monet suomalaiset yleisurheilijat ovat tehneet ison peliliikkeen ja siirtyneet ulkomaiseen valmennukseen. Samalla on noussut esiin kysymys valmentajana toimimisesta Suomessa. Millaiset mahdollisuudet on toimia Suomessa yleisurheiluvalmentajana? SUL:n kehitysjohtaja Jarkko Finni antaa kysymykseen suoran vastauksen.
– Se on varsin heikko, se on väistämättä näin. Seuratoiminnassa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lasten ja nuorten valmentajat ovat joko vapaaehtoisia tai korvauksellisia korkeintaan, ja sama koskee huippuvaihetta, Finni linjaa.
Ongelma on Finnin mukaan rahoitus. Huipulla tarvitaan maksimaalinen keskittyminen urheilijan ja valmentajan välillä. Kuitenkin valmentaja, jolla olisi vain yksi valmennettava, on rahoitussyistä lähes mahdoton yhtälö.
– Meillä on yleisurheilussa kulttuuri, jossa meillä on tietynlainen vahvuus olla hyviä yksilöiden valmentajia. Kokoluokkaa urheilijoiden määrässä täytyisi pystyä kasvattamaan. Realiteetti on, että tässä maassa ei tule varat riittämään, että jokaisella olisi henkilökohtainen valmentaja joka valmentaa vain häntä.
Useat toimivat valmennussuhteet ovat päättyneet tänä keväänä. Suurin pommi oli Wilma Murron ja Jarno Koivusen valmennussuhteen päättyminen, minkä syitä ei ole avattu julkisuuteen. Koivunen on kuitenkin lähes koko ajan myös Murtoa valmentaessaankin toiminut akatemiavalmennustehtävissä Turussa, eli hänkään ei ole pystynyt toimimaan yksinomaan Murron valmentajana.
