SUL:n kehitysjohtajana toimivan Jarkko Finnin mukaan suomalainen huippuyleisurheilu elää ja voi erittäin hyvin. Vime vuosien mitalisade ja suomalaisurheilijoiden laaja nousu kohti kärkeä on jopa yllättänyt kokeneen yleisurheilumiehen.
Vielä muutama vuosi sitten suomalaisessa yleisurheilussa elettiin niukkoja aikoja. Vuosina 2007-2021 menestystä tuli kansainvälisesti vain keihäänheitossa Tero Pitkämäen ja Antti Ruuskasen voimin. Tällä vuosikymmenellä taso on laajentunut isosti ja mitalien lajikirjo on levinnyt keihäästä esimerkiksi, pituushyppyyn, pika-aitoihin, pikajuoksuun, moniotteluun, kolmiloikkaan ja seiväshyppyyn.
– Vuosikymmenen alku on yllättänyt jopa itseni ja ollut nousujohteista, SUL:n kehitysjohtaja Jarkko Finni iloitsee.
– Mittaa menestystä millä tahansa: joukkueiden koolla, kansainvälisen tason arvokisaurheilijoiden määrällä tai sitten ihan absoluuttisella menestyksellä. Suunta on hyvä, Finni linjaa.
Mitään yksinkertaista selitystä nousujohteisuudelle ei ole, mutta Finni näkee taustalla joitain yhteisiä tekijöitä.
– Ensinnäkin sen, että 90-luvun lopulla ja 2000-alussa syntyneiden ikäluokat ovat isoja. Heillä on monilajisuustausta, ja yleisurheilussa monipuolinen tausta. Se on luonut pohjan tehdä hyvää huippuvaihetta, Finni sanoo.
– Toisen (tekijän) nostaisin kansainvälisyydestä. Ollaan saatu urheilijoita paljon enemmän kansainväliseen kilpailutoimintaan – maailma ja kansainvälinen kilpailutaso tulee tutummaksi ja sillä on ollut vaikutusta meidän vaikutuslinjauksiin ja valmennukseen ylipäätään.
Finni korostaa, että nykyään Suomesta on mahdollista nousta ihan maailman terävimpään kärkeen lajista kuin lajista.
– Vahvaa valmennusosaamista, mikä vaikuttaa ilman muuta. Kansallinen kova kilpailu ihan juniorivaiheesta saakka ruokkii kovaa vaatimustasoa ja huippu-urheilumaista ilmapiiriä.
Keihäänheitossa kova kotimainen kilpailu on tuonut vuosien ja vuosikymmenten saatossa menestystä, mutta nykyään kovaa kansallista kisaa on esimerkiksi naisten pika-aidoissa, naisten moukarissa ja seiväshypyssä, mikä heijastuu väistämättä kansainväliseen tekemiseen.
– ”Pitää olla parempi kuin naapuriseuran kaveri” – sillä on ehdottomasti merkitystä. Siitä olen suomalaisessa yleisurheilussa kuitenkin ylpeä, että kilpailu koskee kilpailutilannetta, urheilijat ja valmentajat tekevät tiiviisti yhteistyötä ja jakavat osaamistaan hyvin avoimesti, eikä kilpailu ulotu kulissien taakse, Finni toteaa.
Pitkäjänteisesti huolta tulevaisuudesta
Vaikka tilanne on tällä hetkellä jopa hyvä, ei tulevaisuus ole taattu.
– Vähän kaksiteräinen miekka. Tämän hetken huippu-urheilu voi ja elää tosi hyvin. Mutta sitten meillä on tietyt haasteetkin lajissa, Finni alustaa.
– Kuinka paljon meillä on harrastajia? Kuinka paljon meillä on urheilijoita, erityisesti huippu-urheilijoita, kun siirrytään 30- ja 40-luvuille. Meidän pitää pitkäjänteisesti kantaa huolta lajin tulevaisuudesta.
Finni on kuitenkin luottavainen lähitulevaisuuden suhteen. Lupaavia urheilijoita on tulossa, ihan kansainväliselle huipputasolle asti.
– Aivan varmasti on tulossa erittäin potentiaalisia urheilijoita. Olisi täysin väärin lähteä heitä kuitenkaan nimeämään, Finni sanoo.
Yleisurheilu on ollut jo pitkään tyttövaltainen laji ja kehitys vaikuttaa menevän edelleen naisvaltaisempaan suuntaan. Siitä ollaan saatu tosin myös nauttia viime vuodet, kun naiset ovat nousseet Suomen yleisurheilun kirkkaimmiksi tähdiksi.
– Naisten yleisurheilun osalta ollaan jopa kaikkien aikojen parhaalla tasolla, Finni iloitsee.
Naisten loistotaso onkin realisoitunut viime vuonna useilla arvokisamitaleilla, kun Wilma Murto, Kristiina Mäkelä, Saga Vanninen ja Reetta Hurske ovat päässeet juhlimaan joko hallissa tai ulkoradalla. Myös miehet ovat kantaneet kortensa kekoon Oliver Helanderin, Topi Raitasen ja Lassi Etelätalon voimin.
Mitalit menestyksen mittareina?
Viimeiset kolme vuotta ovat olleet taas pitkän tauon jälkeen suomalaisessa yleisurheilussa menestyksekkäitä. Olympialaisista ei mitalia tullut, mutta Münchenin EM-kisoista napsahti neljä, Rooman EM-kisoista ja Budapestin MM-kisoista yhdet arvolaatat.
Urheiluliitossa jaksetaan aina puhua myös pistesijoista mitalien lisäksi, eli sijoista kahdeksan parhaan joukkoon. Isolle yleisölle mitalit ovat kuitenkin se tärkein menestyksen mittari, mistä olympialaistenkin jälkeen käytiin isoa keskustelua. Finnin mielestä molemmat mittarit ovat oleellisia.
– On tärkeää, että tavoitellaan mitaleja. On hyvä lajille, että arvokisoja arvostetaan, Finni linjaa.
Hän muistuttaa kuitenkin myös pistesijoista, joiden perusteella saa paremman kuvan ainakin Suomen tämän hetken tason laajuudesta.
– Vaikka Roomassa toistakymmentä urheilijaa oli 8 parhaan joukossa, ei menestys ollut aikaisempiin EM-kisoihin verrattuna mitalimittarilla hyvä, mutta kuvaa kokonaistasoa, joka on hivuttautunut tämän vuosikymmenen aikana paremmaksi.
– Kahdeksan joukossa arvokisoissa kertoo siitä, että iskuetäisyys kärkeen on olemassa.
EM-Roomassa mitaliin ylsi Oliver Helander keihäänheiton pronssillaan. Budapestin MM-kisoissa 2023 Wilma Murto teki saman tempun. Tämän vuoden Tokion MM-kisoissa Suomella on realistisesti mahdollisuudet jopa parempaan. Helander ja Murto lienevät mukana kamppailemassa arvolaatoista, mutta erityisesti varmassa ja kovassa kunnossa oleva moukarinheittäjä Silja Kosonen on potentiaalinen menestyjä. Eikä sovi unohtaa hallissa viisiottelun MM-kultaa napannutta Saga Vannista.