Etelämantereella irronnut valtava jäävuori ei aiheuta suoria vaikutuksia laivaliikenteelle tai valtamerten pinnalle, arvioi Ilmatieteenlaitoksen tutkimusprofessori Jari Haapala.
Noin neljä kertaa Ahvenanmaan kokoinen ja biljoonan tonnin painoinen jäävuori irtosi maanantain ja keskiviikon välillä Larsen C -lauttajäätiköstä Etelämantereella.
Jari Haapalan mukaan jäämöhkäle suuntaa seuraavaksi hitaasti kohti päiväntasaajaa.
– Se on liikkunut todella vähän ja se voi muutaman seuraavan kuukauden aikana pikkuisen liikkua. Se tulee liikkumaan koti päiväntasaajaa, ja kun se kohtaa Antarktiksen ympärysvirran Kap Hornin itäpuolella, se rupeaa kulkeutumaan kohti itää.
Tällä hetkellä jättiläisen liikkumista hidastaa vielä alueella tuivertava talvi. Haapalan mukaan jäävuoren liikkeitä seurataan tarkasti satelliiteilla, eikä se pääse yllättämään esimerkiksi laivaliikennettä.
– Riskiä merenkululle ei ole, mutta sata vuotta sitten se olisi ollut toinen juttu. Alueella liikkuu myös hirveän vähän laivoja. Ne, joilla liikutaan, ovat tutkimus– tai turistilaivoja, joilla tiedostetaan jäävuorten riskit.
Lopulta lohkare alkaa hajoamaan pienemmiksi ja pienemmiksi kappaleiksi. Haapalan mukaan prosessi kiihtyy avomerellä, kun jätti seilaa alueille, joissa auringonvalo on voimakasta eikä ympärillä ole merijäätä.
Koska jäävuori kellui jo valmiiksi vedessä kiinnittyneenä Etelämantereeseen, se ei nosta sulaessaankaan vedenpintaa. Sen sijaan tutkijoiden huoli kohdistuu ilmiöön, jossa Etelämantereen jäähyllyt alkavat murtua.
Tällöin jää pääsee virtaamaan mantereelta helpommin mereen. Tämä taas voi kiihdyttää valtamerten pinnannousua.
– On niin paljon signaaleja, että ollaan menossa siihen suuntaan, että niissä (jäähyllyissä) massa vähenee ja sulaa sekä poikii jäävuoria, mikä on suuri riski ilmastonmuutokselle.