Suomalaiset kertovat, miksi isä on niin tärkeä: "Isälle voi soittaa koska tahansa"

Isyyttä juhlitaan tänään eri puolilla Suomea kakuin, kortein, lahjoin ja yhteisen tekemisen kautta. Isä on monille meistä korvaamattoman tärkeä turva ja apu.

Mutta mikä isässä on kaikista parasta? Listasimme vastaukset.

Isä antaa perspektiiviä asioihin ja saa nauramaan

"Isä on tärkeä tuki elämässä. Etenkin nyt vanhempana voi käydä hyviä keskusteluita isän kanssa. Omassa isässäni parasta on rento asenne elämään, ja hän on fiksu. Häneltä saa oikeasti todella hyviä neuvoja niihin elämän kysymyksiin, jotka itselle tuottavat stressiä. Meillä on myös tismalleen samanlainen – ehkä omituinenkin – huumorintaju!

Isä on korvaamaton etenkin silloin, kun stressaa jokin asia. Häneltä saa perspektiiviä asioihin, kun hän sanoo nauraen, että 'hei ei tää nyt ole niin vakavaa'." – Nainen, 28.

Isä neuvoo ja tukee

"Isä on antanut paljon elämänohjeita, esimerkiksi opettanut, miten ihmisiin suhtaudutaan ja miten heitä kohdellaan. On ollut tärkeää, että isä tukee sitä, mitä itse tekee". – Mies, 51.

Isällä on aina aikaa auttaa

"Iskä on huippu tekemään ruokaa, mutta kyllä isässä on parasta se, että isä auttaa aina, oli tilanne mikä hyvänsä. Olipa mitä tahansa ongelmia liittyen asioihin, joita ei itse ehkä osaisi hoitaa niin hyvin, niin iskä kyllä tulee fiksaamaan kaiken kuntoon.

Lisäksi kuljettaa aina minua tai lasta minne vain pyytää kuljettamaan. Ikinä ei ole liian kiire auttaa. En tiedä, miten kukaan pärjää, jos ei ole vanhempia lähellä. Vaikka itse olisi jo aikuinen, niin silti on asioita, joissa tarvitsee vanhempien jeesiä." – Nainen, 33

Isä haluaa viettää aikaa yhdessä

"Isä on aina valmis lähtemään elokuviin tai vaikkapa jääkiekko-otteluihin, vaikka ei itse mikään urheilun suurkuluttaja olisikaan." – Mies, 23.

Isä huolehtii

"Parasta on se, että isälle voi soittaa koska tahansa! Iskä on aina valmiina auttamaan niin kodinasioihin kuin terveyteenkin liittyvissä asioissa. Kuinka monesti iskä onkaan neuvonut, miten hoitaa lieviä loukkaantumisia tai lievittänyt omaa huolta erilaisista asioista. Iskä aina huolehtii, joskus liiankin kanssa." – Nainen, 22.

Isän kanssa voi keskustella

"Parasta on se, kun isä on tullut lämmityshommista ja kaapannut minut karhumaiseen savuntuoksuiseen syleilyyn. Ja se, kun isä on luovana ja teknisesti taitavana ihmisenä rakentanut lähes tyhjästä mitä uskomattomampia leikkilinnoja ja auttanut rakentamaan maailman hienoimman lumilinnan.

En ole todellakaan kätevä käsistäni, toisin kuin isäni. Isäni auttaa minua taulujen ripustamisesta pyörän korjaamiseen ja on aina toiminut muuttoapunani vahvoine käsivarsineen. Isä on tärkeä myös henkisesti. Kun haluan keskustella taiteesta, kirjallisuudesta tai poliitikasta – tai nauraa yhdessä mustalle huumorille – isään kannattaa ottaa yhteyttä." – Nainen, 26.

Isä on kaveri

"Iskä on ollut itselleni esikuva, josta on aina yrittänyt ottaa mallia. Meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita, joten tavallaan iskä on myös hyvä kaveri. Iskän kanssa on aina ollut helppo jutella vaikeistakin aiheista ja iskältä löytyy vastaus ihan mihin tahansa. Iskä on paras!" – Mies, 27.

Päivä myös muiden isähahmojen muistamiseen

Isänpäivä ei kuitenkaan ole nimestään huolimatta vain isien muistamista varten, vaan myös pappoja, ukkeja, vaareja, isoisiä, isoisoisiä, setiä, enoja sekä muita elämän tärkeitä miehiä on syytä muistaa.

"Oma isäni kuoli, kun olin pieni. Koulussa ennen isänpäivää tuntui vaikealta, kun isänpäiväkorteista alettiin kohkata – tuolloin opettaja ei toisinaan mitenkään ilmaissut, että kortin voi tehdä, vaikka isää ei ole. Kortintekotilanteen muistan vaikeana: kaikki alkoivat hakea innoissaan askartelutarvikkeita ja itse istut paikallasi kuin tatti, miettien, miten kertoisit, ettei isää ole (vaikka senhän pitäisi olla kaikille aivan selvää, samahan toistui joka vuosi).

Näinä vuosina enoni tuurasi isääni isänpäivinä: sain aina tehdä kortin enolle, jolloin minullakin oli joku, jota muistaa. Tämä oli minulle korvaamatonta. Enolla oli toki omiakin lapsia, mutta koin olevani tavallaan heidän veroisensa, siis aivan yhtä tärkeä.

Vierailuillaan eno luki minulle satuja, ja hänellä oli mummolassamme aina suklaapatukoita piilossa meitä lapsia varten. Muistan ja olen ikuisesti kiitollinen hänen lämmöstään ja huumorintajustaan sekä kyvystään innostua lasten asioista ja ottaa minut aina huomioon, oli tilanne millainen tai miten kiireinen tahansa.

Vielä nytkin, yli kolmekymppisenä, lähetän hänelle isänpäiväviestin. Siinä lukee 'hyvää isänpäivää vara-isälle'. – Nainen, 32.