Suomalaisella harrastajalla on entinen pankkiholvi täynnä aseita ja miekkoja

P.J. Virtasen kiinnostus aseisiin syttyi kuten monen muun suomalaisen kohdalla, metsän siimeksessä. Nuori poika ampui 11-vuotiaana ensimmäisen pyynsä. Taito lienee verissä; myös oma isä oli nuoruudessaan aseharrastaja.

Metsästyksen ohella kuvaan astui urheiluammunta. Asetuntemus kasvoi entisestään työuralla Suomen puolustusvoimien leivissä.

− Koska olen upseeri, minulla on aika vahva tausta aseisiin. Olen sekä metsästäjä, urheiluampuja että sotilas, Virtanen kertoo.

Harrastus tempaisi mukaansa siinä määrin, että everstiluutnantti alkoi kartuttaa myös omaa asekokoelmaa. Vuonna 1991 mies perusti oheen oman yrityksen, PJ-Waffen-Guns Oy:n.

− Kun jäin eläkkeelle, homma alkoi levitä kuin pullataikina, Virtanen veistelee.

Vaikuttava kokoelma

Tänä päivänä Virtasen hallussa on mittava kokoelma erilaisia aseita. Kuten suurin osa keräilijöistä, hän ei mielellään erittele turvallisuussyistä tarkkaa määrää. Itse aseista riittää kuitenkin tarinaa.

− Metsästysharrastuksesta johtuen metsästysaseeni ovat aivan huippuluokkaa. Sitten minulla on ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaisia käsiaseita, Virtanen aloittaa.

Kokoelmasta löytyy kotimaisia helmiä, kuten Lahti L-35 -pistoolin eri malliset variaatiot kenttäkoesarjasta alkaen.

− Niitä on montaa mallia, ja keräilijä tietysti haluaa ne kaikki. Syödessä ruokahalu kasvaa, Virtanen kuvaa harrastuksen luonnetta.

Aseiden ohella Virtasen keräilyharrastus on laajentunut myös muun muassa miekkoihin.

− Miekat ovat siitä hyviä kerätä, ettei niihin tarvitse mitään lupia, kuten ei myöskään erilaisiin aseiden pistimiin ja kunnia-, ansio- ja kurssimerkkeihin.

Holvi täynnä aseita

Aseiden ostaminen, myyminen ja siihen liittyvä oheistoiminta on tarkan lainsäädännön alaista. Virtasella kävi varsinainen onnenpotku, kun hänelle tarjoutui tilaisuus ostaa osa entisen pankin holvimaisesta varastosta.

Looseihin erotellun tilan jakaa kolmesta neljään aseharrastajaa. Virtasella on käytössään yhteensä kolme tilaa. Oikeaoppisen säilytyksen merkitystä ei voi korostaa liikaa.

− Meidän tilat ovat bunkkerimaiset, ovienkin paksuus on 50−60 senttimetriä. Jos aseet joutuvat rikollisten tai lasten käsiin, ollaan aika huonolla tiellä. Murtovarmaa tilaa ei ole, mutta murtoa hidastavia kyllä, Virtanen sanoo.

Säilytysholvin ohella Virtasella on asuintalonsa toisessa päädyssä yrityksensä myyntitilat.

− Olen vähän erikoinen siinä mielessä, että sekä keräilen että teen asekauppaa. Mutta en minäkään myy suoraan omia aseitani, vaan myyn ne yksityishenkilönä omalle firmalle, Virtanen sanoo ja lisää, ettei kyseessä ole varsinainen elinkeino.

Ullakoiden löydöt hyvään talteen

Suomi on lukuisten sotiensa vuoksi erinomainen maa aseharrastajille. Virtanen mainitsee erityisesti talvisodan, jossa puna-armeija kokeili useita eri asemalleja.

Kerättävää siis riittää, jos vain jaksaa nähdä hieman vaivaa asian eteen. Virtanen on löytänyt helmiä muun muassa Poliisihallituksen huutokaupoista sekä ulkomailta, jonne hän matkustaa 3−4 kertaa vuodessa.

Mieheltä heruu kiitosta erityisesti niin sanotulle armovuosilaille.

− Jos vaikka ullakolta löytyy ase, sen voi luovuttaa poliisille ilman seuraamuksia. Luovuttaja voi myös etsiä esineelle ostajan. Kun aseen alkuperä on selvitetty, ostaja maksaa luovuttajalle rahat ja ase siirtyy lupatoimintojen kautta keräilijälle.

Käytäntö on tavattoman arvokas, sillä sen avulla aseita on saatu kerättyä rikollisten ja lasten ulottumattomiin lukuisilta ullakoilta ja vinteiltä.

− Minullakin on tiedossa tapauksia, joissa isän sodasta tuoma pistooli on löytynyt, ja sillä on aiheutettu naapurin lapsen kuolema, Virtanen mainitsee varoittavana esimerkkinä.

Kaikki ei ole kaupan

Huutokauppalöydöistään ja muista ostoksista Virtanen perkaa parhaat päältä omiin kokoelmiinsa. Loput menevät yrityksen kautta myyntiin.

− Keräilyaseilla on vain museollinen arvo, ei käyttöä − ainakaan minulle. Romukauppiaana ei tosin pitäisi rakastua tavaroihinsa, Virtanen myhäilee.

Keräilijälle aseen arvoa nostaa sen historian tunteminen. Virtanen mainitsee omista kokoelmistaan Mannerheim-ristin ritarin numero 17, Taavetti "Pappa" Laatikaisen pistoolin, jota tämä kantoi sodassa.

− Omat metsästysaseeni ovat sellaisia, että tuskin myisin niitä millään hinnalla. Niihin liittyy niin paljon muistoja. Mieluummin testamenttaan ne pojilleni.

Kuvat: P.J. Virtanen

Studio55.fi/Jenni Kokkonen

Asekauppias: Onneksi Suomessa asekeräilijät eivät ole hölmöilleet

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.