STUK ei vieläkään tiedä, mistä Suomeen leijaillut radioaktiivinen aine on peräisin: Päätös olla ilmoittamatta asiasta "täysin sopimuksen vastaista"

Säteilyturvakeskuksen STUKin mukaan vieläkään ei tiedetä, mistä ilmakehän aine oli peräisin. STUKin tiedotteen mukaan ilmavirtauksiin perustuvien laskelmien mukaan päästöpaikka olisi ollut Uralista etelään.

– Tarkkaa paikkaa ei ole tiedossa. Ilmamassojen mallintaminen on hankalaa, joten tiettyä ydinlaitosta tai edes maata ei pystytä nimeämään, STUKin laboratorionjohtaja Maarit Muikku selvittää.

Syys-lokakuun vaihteeessa STUK kertoi havainneensa Helsingin valvonta-asemalta kerätyssä ilmanäytteessä rutenium-alkuaineen radioaktiivista isotooppia. Määrä oli kuitenkin niin pieni, että sillä ei ollut merkitystä ympäristön tai ihmisten turvallisuudelle. Suomessa ruteniumia havaittiin Helsingin lisäksi Imatralla, Ivalossa, Kajaanissa, Kotkassa, Kuopiossa, Rovaniemellä ja Sodankylässä.

Venäjän säätä ja ilmansaasteita valvova Rosgidromet vahvisti eilen, että eri puolilla maata oli havaittu tuolloin äärimmäisen korkeita pitoisuuksia ruteniumin radioaktiivista isotooppia 106.

Näytteet korkeimmista rutenium-pitoisuuksista otettiin Argajashin mittausasemalta Tsheljabinskin alueelta, jossa ne ylittivät normaalitason 986-kertaisesti. Argajash sijaitsee liki 2000 kilometrin päässä Suomesta.

– Suomessa mitatut pitoisuudet olivat sata kertaa Venäjällä mitattuja pienempiä, Muikku lisää STT:lle.

Venäläisen Rosatomin edustajan mukaan Venäjän ydinvoimalaitoksissa ei ole tapahtunut onnettomuutta.

Rutenium

– metallinen aine

– sisältää sekä stabiileja isotooppeja että radioaktiivisia isotooppeja

– rutenium 106 -nimistä isotooppia käytetään lääketieteessä ihosyöpien ja silmän syöpien hoitoon.

Lähde: STUK/Maarit Muikku

Aine ei ole peräisin minkään valtion ydinvoimalaitoksesta tai ydinräjähdyksestä. Tästä asiasta myös STUK on täysin varma.

– Se tiedetään siitä, että ydinräjähdyksessä tai ydinvoimalaitosonnettomuudessa vapautuu monia eri radioaktiivisia aineita. Ilmanäytteissä havaittiin vain tätä rutenium 106 -nimistä ainetta, joten tästä pystytään päättelemään, että kyseeessä ei ollut ydinonnettomuus tai -räjähdys, Muikku perustelee.

Myös Majakin ydinjätekeskuksesta sanotaan STT:lle, etteivät havaitut ruteniumpäästöt liity sen toimintaan. Jätekeskus sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Argajashin mittausasemasta, jossa korkein pitoisuus mitattiin.

Maat ovat kansainvälisten sopimusten mukaan velvollisia ilmoittamaan radioaktiivisen aineen päästöstä Kansainväliselle atomienergiajärjestölle (IAE:lle). Se ei kuitenkaan saanut syys-lokakuisesta päästöstä ilmoitusta.

– Mikään maa ei ole ilmoittanut onnettomuudesta, räjähdyksestä tai mistään muustakaan tapahtumasta, joka selittäisi rutenium 106 -havainnot.

Muikun mukaan keinotekoisten radioaktiivisten aineiden päästöjä tapahtuu harvoin. Vielä harvinaisempaa on Muikun mukaan se, että mikään maa ei ilmoita päästöstä.

– On täysin yleissopimuksen hengen ja avoimuusperiaatteen vastaista jättää ilmoittamatta näistä asioista, Muikku sanoo.

Mistä rutenium sitten voi olla peräisin?

– Vaihtoehtoina voisi olla esimerkiksi lääkeisotooppeja valmistava tuotantolaitos tai polttoaineen käsittelylaitos, Muikku arvioi.

Ruteniumia tuotetaan muun muassa ydinpolttoaineesta erottelemalla.

Hänen mukaansa esimerkiksi yksittäisen sairaalan päästöt eivät riitä selittämään syys-lokakuun vaihteen päästöjä ja niiden laajuutta.