Viime viikolla Helsingin Roihupellon hiukkaskerääjä havaitsi ilmassa normaaliin verrattuna tuhatkertaisen määrän radioaktiivista cesium-137:ää. Asiantuntijoiden mukaan päästölähteenä ei ainakaan voi olla ydinvoimalaonnettomuus.
Säteilyturvakeskuksen johtajan Tarja K. Ikäheimosen mukaan STUK selvittää parhaillaan, mikä cesium-137:n lähde saattaisi olla ja missä se sijaitsee. Aamupäivällä STUK ei ollut saanut vielä saanut muiden Suomen hiukkaskerääjien mittaustuloksia selvitettyä.
– Tulokset pitää laboratoriossa mitata, eli ilmafiltteristä ei suoraan pysty pitoisuuksia mittaamaan. Tämä vie oman aikansa, Ikäheimonen sanoo MTV Uutisille.
STUK valvoo ulkoilman radioaktiivisuutta Helsingin lisäksi Loviisassa, Kotkassa, Imatralla, Kuopiossa, Kajaanissa, Rovaniemellä ja Ivalossa. Vasta näiden mittausasemien tulosten selvittyä osataan tarkemmin arvioida ilmamassojen liikkeistä, mistä suunnassa radioaktiivisen aineen lähde sijaitsee.
– Tai missä suunnassa se ei ainakaan sijaitse, tähdentää radiokemian professori Jukka Lehto Helsingin yliopistosta.
Päästölähteenä ydinasekoe?
Radioaktiivinen aine voi päästä ilmakehään ydinvoimalaonnettomuuden tai ydinasekokeen seurauksena. Näihin mahdollisuuksiin Ikäheimonen ei kuitenkaan usko.
– Nähdäkseni tässä ei ole kyse ydinaseesta eikä ydinreaktorista, sanoo Ikäheimonen.
– Nämä ovat minusta poissuljettuja vaihtoehtoja. Muuten mukana olisi cocktail hyvin monennäköisiä radioaktiivisia aineita.
Lehto pitää myös hyvin epätodennäköisenä, että cesiumin lähteenä olisi maailmalla sattunut ydinonnettomuus.
– Pelkkä cesium-137-pitoisuus sulkee pois päästöt ydinvoimalaitokselta, koska muuten ilmassa olisi myös cesiumin toista isotooppia, 134:ää, Lehto kertoo.
– Mahdollisia päästölähteitä tämän lisäksi ovat ydinasekokeet, joille pelkän cesium-137:n havaitseminen on tyypillistä.
Lehto kuitenkin pitää Ikäheimosen lailla ydinkokeen mahdollisuutta hyvin epätodennäköisenä. Hänen mukaansa ydinkokeen tai ydinvoimaonnettomuuden myötä ilmassa olisi merkittävästi myös radioaktiivista jodin isotooppia 131:stä, jota vapautuu uraanin fissiossa.
Hän kuitenkin muistuttaa, että tieto ydinasekokeesta olisi todennäköisesti havaittu ensin muuta kautta.
– Ydinasekokeesta tiedettäisiin jo. Siihen liittyvät seismiset eli maan järähtelyn mittaukset ja lisäksi ydinkokeita valvotaan tiukasti kansainvälisesti.
Helsingin Sanomien haastattelussa ympäristöterveyden tutkimusprofessori emeritus Matti Jantunen arveli, että kyseessä voisi olla lääketieteellinen cesium-137:n lähde, joka olisi tulipalon myötä levinnyt ilmaan. Lääketieteessä cesiumia käytetään säteilyttämiseen ja säteilysterilointiin.
Ydinasekokeen ohella Lehto pitää lääketiedettä toisena mahdollisena päästölähteenä.
Cesiumin määrä 10-kertainen Fukushimasta aiheutuneisiin päästöihin verrattuna
Suomen ilmassa havaitaan säännöllisesti pieniä määriä cesiumia johtuen Tshernobylin vuoden 1986 ydinonnettomuudesta.
– Aivan pieniä määriä, eli muutama mikroBecquerel,havaitaan säännöllisesti. Nämä ovat maaperästä lähtöisin, eli tuuli nostattaa hiukkasia maasta ilmaan ja sitä kautta ne kulkeutuvat ilmankerääjään Suomessa, STUK:in Ikäheimonen sanoo.
Viisi vuotta sitten sattunut Fukushiman ydinonnettomuus nosti muutaman päivän ajaksi Suomen ilmakehän cesium-pitoisuuden satakertaiseksi normaalista. Nyt havaitut määrät ovat jo tuhatkertaisia, eli kymmenen kertaa Fukushimasta kulkeutuneita päästöjä suurempia.
Lehdon mukaan suuremmalle pitoisuudelle on kaksi selitystä.
– Päästö on isompi tai päästö on lähempänä, jompi kumpi tai molemmat.
Hänen mukaansa kaikki ylimääräinen radioaktiivisuus ilmassa on huolestuttavaa, mutta hän ei usko tapausten määrän olevan kasvussa.
– Ydinasekokeita ei ole varsinkaan ilmakehässä tehty kymmeniin vuosiin. Ennen ilmassa oli todella paljon radioaktiivisia aineita nykyiseen verrattuna, eli ilman radioaktiivisuuspitoisuus on laskenut, Lehto sanoo.
– Ydinvoimalaonnettomuuden mahdollisuus on edelleenkin olemassa, mutta se pienenee kaiken aikaa, kun laitosten turvallisuus paranee.
Ikäheimonen muistuttaa, että vaikka mitatut säteilyluvut kuulostavat suurilta, ovat ne terveydellisen haitan mittakaavassa varsin pieniä. Havaittu cesium-pitoisuus oli miljoonasosa ihmiselle vaarallisesta säteilymäärästä.
– Ihmisten ei tarvitse tästä huolestua.