Studio55.fi-tv-ohjelma loppuu. Viimeinen lähetys nähdään huomenna perjantaina 23. joulukuuta. Ohjelmaa alusta asti juontanut Markku Veijalainen kertoo tunnelmistaan yhden aikakauden tullessa päätökseensä.
Markku Veijalainen ajoi autoa jossakin Munkkiniemen ja Espoon välillä lokakuussa 2008, kun hän sai puhelimitse työtarjouksen: Maikkarille suunnitellaan arkiaamuisin esitettävää, viisikymppisistä ylöspäin suunnattua ohjelmaa, haluatko mukaan?
Mape mietti kaksi sekuntia ja sanoi kyllä.
– Se oli kuin lottovoitto, Mape toteaa.
Tv-työt olivat Mapelle entuudestaan tuttuja. Hän oli aloittanut freelancerina televisiossa 1960-luvulla ja jatkanut vakituisessa työsuhteessa Maikkarilla 1971–1984. Kymmenen radiossa ja kymmenen Katso- ja Apu-lehtien päätoimittajana vietetyn vuoden jälkeenkin hän teki silloin tällöin tv-töitä freelancerina ja nautti siitä. Studio55.fi:n ohjelmakonsepti sopi konkarille paremmin kuin hyvin.
– Nauroin, että olen juuri oikea ihminen oikeassa paikassa, koska kun aikoinaan aloitin urani televisiossa ja radiossa, kuulija- ja katsojakuntani oli kanssani saman ikäistä. Olimme sellaisia teinejä. Minulle tuli tunne, että ahaa, nyt palataan takaisin ja jatketaan siitä. Yleisönä ovat edelleen suuret ikäluokat, muutaman vuoden vanhempina, mutta kuitenkin sama jengi. Siinä mielessä se oli kuin tekisi tutuille ohjelmaa, Mape kertoo.
Konsepti myös toimi.
– Studio55.fi-ohjelman erikoispiirre oli, että katsojakunta koki sen niin omakseen – tämä on nyt meidän ohjelma! Meihin tekijöihin se heijastui sillä tavalla, että ihmiset tulivat juttelemaan kaduilla ja kaupoissa ja joka puolella ja keskustelivat ohjelmasta. Tuntui hirveän hyvältä, että tämä juttuhan menee perille.
Palautetta on tullut laidasta laitaan.
– Kovasti on kiitelty, mutta myös ihmetelty, voiko joku lääkärin sanoma juttu olla totta. Ihmiset ovat siis todella kuunnelleet meitä, ottaneet kantaa ja miettineet näitä asioita.
”On ollut haikeitakin juttuja”
Juontajakollegoita Mapella on ollut matkan aikana useampia: Pirjo Haapoja, Anja Snellman, Lauri Karhuvaara ja Raakel Lignell. Ensimmäiseksi vieraaksi alkuvuodesta 2009 valikoitui Antti Heikkilä, josta tuli vuosiksi ohjelman vakiovieras.
– Antin kanssa käydyt keskustelut ovat jääneet mieleeni sen takia, että ne näkyivät ja tuntuivat muuallakin. Me – tai Antti lähinnä, en minä – saimme ravinnosta, rasvasta ja karppauksesta aikaan keskustelun, joka kävi aika kuumana. Ihmiset ottivat kantaa puolesta ja vastaan.
– Konkreettisimmillaan se ilmeni niin, että kun yhtenä jouluna menin Stockalle ostoksille ja etsin vaimon pyytämää voita, niin voi oli loppunut. Anttihan puhui, että voi ei ole vaarallista ja siitä vaan pekonia naamaan. Suomen kansa otti sen innolla vastaan ja osti voit pois.
Terveysaiheet ylipäätään olivat Studio55.fi:ssä isossa osassa. Juontajana Mape pääsi paneutumaan niihin syvällisesti.
– Kerran vieraanani oli huippuasiantuntija joltain hyvin spesifiltä syöpäalueelta. Lääkäri selitti minulle kaiken tarkasti etukäteen ja pänttäsin itsekin aihetta hulluna ymmärtääkseni, mistä on kysymys. Ennen lähetystä nauroin lääkärille kahvilassa, että muutama päivä sitten en tiennyt tästä aiheesta mitään, mutta nyt tiedän aika paljon. Lääkäri myönteli naureskellen, että luultavasti sinä olet tässä aiheessa nyt parempi asiantuntija kuin terveyskeskuslääkäri. Vitsillä olen kutsunut itseäni sen jälkeen ”melk. lääkäriksi” – melkein lääkäriksi.
Erityisen mieluisia Mapelle ovat olleet viihdehaastattelut omien suurten ikäluokkien edustajien kanssa.
– On ollut haikeitakin juttuja. Esimerkiksi Kari Tapion vieraillessa ohjelmassa meillä oli tosi hauskaa ja hän oli hirveän hyvässä kunnossa, mutta aika nopeasti ohjelman jälkeen hän yhtäkkiä nukkui pois. Toinen hyvä kaveri, joka vieraili ohjelmassa ja jonka poismenossa tosin meni vähän pidempään, oli Tommy Tabermann, Mape sanoo.
Lämpimät kiitokset
Parasta Studio55.fi-ohjelmassa on ollut Mapen mielestä yleisön ja tekijöiden välinen suhde.
– Sen on vaistonnut, että tämä ohjelma on haluttu ja tärkeä. Se on motivoinut tekemään sitä.
Millä mielin Mape on nyt, kun ohjelma loppuu?
– En voi olla muuta kuin onnellinen, että olen saanut tehdä tätä näin pitkään. En ole koskaan tehnyt näin pitkään yhtenäistä ohjelmaa. Aikoinaan Maikkarilla ollessani ohjelmat kestivät vuoden tai kaksi, ja sitten vaihdettiin seuraavaan. Alussa kuvittelin, että tämäkin olisi vuoden–kahden keikka, mikä olisi kyllä sellaisenaankin ollut tosi kiva juttu. Se, että olen saanut tehdä tätä seitsemän vuotta, on ylittänyt kaikki odotukset.
Nyt edessä saattavat olla ihan uudenlaiset ajat.
– Olen varovasti ja vakavasti ryhtynyt harkitsemaan, että jäisin eläkkeelle, Mape sanoo.
– Haluan kuitenkin ottaa oppia suosikkiyhtyeestäni The Rolling Stonesista, jolta on viimeiset 30 vuotta aina heidän ilmoittaessaan uudesta kiertueesta kysytty, onko tämä nyt jäähyväiskiertue. Aina ne vastaa, että ei me tiedetä. Tässä on sama juttu, en minä tiedä.
Jouluaatoksi Mapella on kyllä jo keikka sovittu – lastenlasten luona, joulupukkina. Sitä ennen hän haluaa lähettää terveisensä Studio55.fi-katsojille.
– Lämpimät kiitokset näistä vuosista. Tämä on ollut ainakin minulle hieno seikkailu, Mape päättää.