Sotilaana ja sairaanhoitajana Afganistanissa: Aina on pieni pelko takaraivossa

– Ryhmähenki ja koko tämä yhteisöllisyys on sellaista, jota harvoin Suomessa kokee. Suomessa ollaan niin hajallaan eikä tietenkään olla työyhteisön kanssa koko aikaa. Mutta täällä ollaan joukossa, ja se ryhmän henki on aivan mieletön.

Näin ylistää Afganistanissa palveluaan päättävä ylikersantti Pirre Korpela, joka toimii Suomen ISAF-joukoissa samalla sotilaana ja sairaanhoitajana. Hän siis kantaa rynnäkkökivääriä, mutta on myös suomalaissotilaiden sairaanhoitaja.

MTV3 Uutisten toimittaja Kari Lumikero pääsi suomalaisjoukkojen mukana jalkapartioon tukikohdan ulkopuolelle Masar-I-Sharifin laitamille. Mukana on myös puolisen tusinaa muita median edustajia, ja kävelyreitti käydään etukäteen yksityiskohdittain läpi.

– Pitää tarkkailla kaikkia avonaisia paikkoja, oviaukkoja, muurien päällyksiä ja yleensä koko ympäristöä. Onko siellä epäilyttävää liikettä, voiko siellä olla ihmisiä tähtäilemässä aseella tai muulla välineellä, sanoo Korpela.

– Aina on pieni pelko takaraivossa. Kyllä nämä ovat kuitenkin niin hyvin suunniteltu ja toteutettu, että sen puoleen ei ole kyllä pelottanut. Sitten tapahtuu, jos on tapahtuakseen, Korpela sanoo.

Ylikersantin puolen vuoden pesti lähestyy loppuaan ja hän kotiutuu muutaman viikon kuluttua – yhtä elämänkokemusta rikkaampana.

– En varmaan jää mietiskelemään mitään yksittäistä asiaa, mutta kokonaisuudessaan tämä maa ja nämä ihmiset - se on jotenkin niin ristiriitaista. Jatkuvasta sodan läsnäolosta huolimatta he ovat onnellisia ja sitkeitä. He jaksavat yrittää ja katsoa sitä tulevaisuutta. Toivottavasti tälle maalle käy hyvin. Sitä tulee varmasti jatkossakin seurattua, että miten täällä menee asiaa, Korpela pohtii.

– Uskon, että rauha saadaan aikaiseksi Afganistanissa. Mutta milloin se tulee – siihen en osaa vastata.

Lue myös:

    Uusimmat