Sotalapsi Liisa Pöyhösen ensimmäisestä joulusta Ruotsissa muodostui ikimuistoinen, kun häntä muistettiin niin omalla pienellä joulukuusella kuin neljällä joulupukillakin.
Kotkalainen Liisa Pöyhönen lähetettiin vuoden 1942 huhtikuussa sotalapseksi Ruotsiin jatkosodan takia hänen ollessaan kuusivuotias.
– Tarkoitus oli mennä vain kesäksi ja tulla syksyllä kouluun. Mutta sotatilanteet olivat, mitä olivat, aika Ruotsissa venyi yli neljään vuoteen, Pöyhönen kertoo.
Ruotsiin lähettämisen syy selitettiin Pöyhösen mukaan hänelle oikein hyvin. Hänen isänsä oli haavoittunut jatkosodan alussa ja tämä järkytti Pöyhöstä kovin.
– Olin isän tyttö täysin, hän oli minulle kaikki kaikessa. Järkytyin niin kovasti, että sekin vähä ruoka, mitä oli tarjolla, ei maistunut. Olin ihan apaattinen. Olin muutenkin pienenä aina kuumeessa ja vähän väliä kipeä, joten lääkäri ehdotti, että tytön pitäisi päästä Ruotsiin kunnon ruokien ääreen.
Äiti näytti Pöyhöselle tämän siskon koulukartasta heidän kotinsa ja kuinka kaukana tuleva määränpää Ruotsi oli. Pieni tyttö halusi lähteä, vaikka edessä oli merimatka ja hän pelkäsi sekä vettä että laivoja.
– Halusin pois sodasta ja kauhusta. Pommit olivat kuin varikset taivaalla, niin paljon niitä tippui joskus yhtä aikaa. Koko sota oli minulle niin järkyttävää.
Lucia-neitona ja suntion apulaisena
Liisa toivoi pääsevänsä Ruotsissa maalaistaloon ja asia onnistuikin. Hän asettui lapsettomaan perheeseen eteläiseen Smoolantiin. Ensimmäinen joulu Ruotsissa oli Pöyhösen mukaan ikimuistoinen. Edeltävänä jouluna Suomessa ei ollut käynyt pukkia, eikä tyttö ollut osannut toivoa lahjoja.
