Sophie kokee saaneensa enkeliltä apua läheisen kuoleman jälkeen: "En ikinä unohda sitä lohdutuksen tunnetta"

Uskotko enkeleihin? Kysyimme lukijoiltamme, ovatko he kohdanneet enkelin. Moni oli kohdannut enkelin vaikeassa elämäntilanteessa, tai koki saaneensa apua esimerkiksi vaaratilanteessa. 

Kysyimme lukijoiltamme, ovatko he kohdanneet enkelin. Tällaisia tarinoita yliluonnollisista kohtaamisista saimme!

”Läheiseni kuoleman jälkeisellä viikolla olin nukahtanut levottomana sohvalle, ja herännyt tunteeseen, kuinka jokin silkinpehmeä koski poskeani. Avasin silmäni ja näin hämmästyksekseni läheiseni aivan selvästi edessäni, nousevan auringon valossa, valkoinen kaapu päällään ja siivet selässään. Olin jo kokonaan hereillä, kun tämä enkeli kääntyi ja haihtui seinän läpi. Tästä on jo kulunut jo yli kymmenisen vuotta, mutta en ikinä unohda sitä lohdutuksen tunnetta.”
– Nimimerkki Sophie

”Rakkaan edesmenneen isäni poismenon jälkeen, kun tulin sairaalasta ulos mieheni kanssa, meitä vastaan lensi valkoinen perhonen. Uskon vakaasti, että tämä oli isäni henki ja minun ikioma suojelusenkeli. Aina, kun minua ahdistaa tai tulee vastoinkäymisiä, tämä samainen valkoinen pikku perhonen lentelee luokseni, missä ikinä olenkin. Tämä on ihan todellista, koska sen on nähnyt muutama muukin, jotka ovat kanssani samaan aikaan liikenteessä. Ja aina, kun näen tämän, niin minut valtaa rauha. En pelkää mitään, enkä stressaa turhasta. Tiedän ja tunnen myös vahvasti, että isälläni on nyt kaikki hyvin.”
– Nimimerkki RockW

”Matkalla hiihtoputkesta kotiin. Tiellä tuli vastaan auto ajaen samaa kaistaa, oli ohittamassa toista autoa. Se oli milleistä kiinni, että ei tullut yhteentörmäystä. Näin edessämme suuren valkeasiipisen enkelin pitkässä beigen värisessä mekossa. Vastaantuleva auto pyyhälsi sivusta ohi, ja enkeli häipyi. Se oli erikoinen kokemus ja läheltä piti -tilanne. Tästä saa olla kiitollinen, että varjelusta oli matkalla.”
– Nimimerkki Kisi

”Olen kohdannut lapsena enkelin, itseasiassa niitä oli kolme, valoa hohtavaa ihmisenmuotoista olentoa vailla sen tarkempia yksityiskohtia. Oli yö, heräsin puheensorinaan, joka kuulosti ystävälliseltä ja seassa myös naurunhelinää, kieli oli täysin tuntematonta minulle. Olin tuolloin jotain 11–12-vuotias. Nousin ja menin vanhempieni huoneeseen kuullessani tuota outoa puhetta, herättelin heitä, ja he tuumasivat, että olen nähnyt unta. Jäin heidän huoneeseen ja sänkyynsä, koska minua hieman hirvitti tuo tilanne. Muistan, kun ajattelin, että nyt on sydän kurkussa – silloin nämä olennot ilmestyivät sinne sängynpäätyyn… Hassua, mutta sitten sängyn vieressä oli ne kuuluisat tikapuut taivaaseen. ”
– Nimimerkki anne-marie

Lue myös: Suomeen saapuva Lorna Byrne erikoisesta lahjastaan: "En ole koskaan nähnyt ketään, jolla ei olisi suojelusenkeliä"

”Vuonna 1982 työskentelin saattohoitajana keskussairaalassa. Olin hoitanut monia kuolevia potilaita, jotka nukkuivat pois ilman suurempaa dramatiikkaa. Mutta tämä työkeikka ei ole koskaan unohtunut. Syöpäsairas vanha mies nukkui rauhallista unta; itse lueskelin naistenlehtiä pienessä yhden hengen huoneessa, mistä ainoa ovi ja ikkuna johtivat osaston käytävälle. Oli keskipäivä. Seinän takaa alkoi kuulua surisevaa ääntä, kuin liikuteltavaa röntgenlaitetta olisi kuljetettu käytävällä. Surina yltyi, kävi jo kiusallisen kovaääniseksi ja seinäkin alkoi täristä. Silmänräpäyksessä tapahtui valtavia asioita: seinä ja katon rajaan 'puhkesi' iso ikkuna, josta tunkeutui huoneeseen hyvin voimakas kirkas valonsäde.

Samassa valonsäteen myötä huone täyttyi meluisasta ihmisjoukosta, joita johti hevosvankkureita ajava pitkähiuksinen mies. Potilaani oli tässä vaiheessa ponkaissut istumaan vuoteessa, ja tuijotimme molemmat tätä ilmestystä sanattomina. Kuulin, kuinka joku ääni hyvin tiukasti sanoi minulle, että 'tämä ei ole sinua varten'; minun oli kerta kaikkiaan pakko poistua hetkeksi huoneesta. Kävin käytävällä oven ulkopuolella; sisään palatessani mies makasi liikkumattomana selällään vuoteessa, joka oli täydellisesti pedattu. Ilme oli rauhallinen. Hänen kätensä olivat peiton alla. Tunnelma huoneessa oli levollinen, kevyt. Mies oli kuollut. ”
– Nimimerkki Ammattilainen

”Enkeli puhui minulle unessa ja kertoi lempeällä äänellä, että jos en hiljennä työtahtia, minut viedään parin viikon kuluessa työpaikalta sairaalaan kesken työpäivää ambulanssilla. Herättyäni vain naurahdin näkemääni unta ja unohdin asian. Tasan kahden viikon päästä tunsin vointini todella huonoksi kesken työpäivää. Tajunta oli hämärtynyt, ja säikähdin olotilaani. Soitin äkkiä hätäkeskukseen ja sain soperrettua sinne, että missä päin parhaillaan olin. Ja työpaikalleni tuli ambulanssi ensihoitajineen. Verensokeri oli pudonnut vaarallisen alas. Glukoosin juonnin jälkeen jouduin lähtemään samalla ambulanssilla sairaalaan. Näin tuonkertainen enneuni enkeleineen kävi toteen!”
– Nimimerkki Automainen

Lue myös: Miksi suomalaiset uskovat enkeleihin? Uskontotutkija vastaa

”Eräänä yönä näin mummostani unta, hän oli kuollut jo kaksi kuukautta aiemmin. Mummo seisoi valkeassa huoneessa ikkunan edessä, menin hänen luokseen ja aloin itkemään, halasin mummoa ja kerroin ikävöiväni häntä! Mummo halasi minua takaisin hetken ja kertoi ikävöivänsä minua. Hetken kuluttua hän huokaisi ja sanoi, että hänen on nyt mentävä lepäämään, päästin hänestä irti ja hän leijui pois. Sen jälkeen en ole mummoa unissani nähnyt.”
– Nimimerkki Ikävöivä

”Kärsin nuorena vuosia vakavasta masennuksesta. Kerran, kun olin taas maannut vuokrayksiössäni päiväkausia horrostaen, menin vessaan ja huuhdoin kasvoni vedellä. Siinä lavuaarin yllä aistin odottamatta ylimaallisen kirkkaan valon tavalla, jota on vaikea kuvata. Sisäisesti ehkä. Sen olemus oli silkkaa keveyttä ja iloa, voisi sitä ehkä kutsua rakkaudeksi, myötätunnoksi ja ystävällisyydeksi. Sen sanaton sanoma oli: kaikki on hyvin. Vieläkin usein tuo kokemus palautuu mieleen kasvoja pestessä – mikä on hupaisaa. Selvästi enkelillä, tai mikä tuo tietoisuus olikin, on huumorintajua. Hän tai se varmisti, että muisto tapaamisesta palautuu ajoittain mieleeni.

Tosin saman viestin samalla tapaa sain eri tilanteessa kerran myöhemmin, mutta sen jälkeen se on elänyt vain muistossa. Hyvä niin, sillä se muistuttaa, että kaikki on hyvin ja elämä on lopulta aika humoristista. Miksi ajattelen, että se oli enkeli – koska isotätini aikanaan näki enkeleitä varsinkin ennen kuolemaansa. Hän kuvasi niitä samalla tavoin hahmottomaksi valoksi.”
– Nimimerkki olio

”Isäni kuoli yllättäen viime talvena, oli ollut kuolleena jo kaksi kuukautta löydyttäessä. Noin kaksi viikkoa sen jälkeen heräsin yöllä, kun hän seisoikin vieressäni. Iskä hymyili omanlaistaan, erikoista hymyä ja sanoi, että nyt hänen on hyvä olla. Siitä tuli valtava rauhallisuuden tunne, ja vaikka toki ikävä onkin, en itke, koska viimein hänen on hyvä olla.”
– Nimimerkki MS

***