Sofi Oksanen paljastaa näytelmässään Venäjän psykiatrian julmuudet – puistattavat keinot yhä käytössä

Neuvostoliitossa oli tapana laittaa toisinajattelijoita mielisairaalaan. Psykiatrian väärinkäytökset ovat yleisiä Venäjällä yhä, kertoo kirjailija.

– Perinne on pitkä, sitä ei ehkä tarpeeksi hyvin tunneta. Onhan se nokkelaa nujertaa oppositio tai ihminen, josta ei pidetä, hulluksi leimaamalla, hymähtää kirjailija Sofi Oksanen MTV Uutisten haastattelussa.

Sukupolvien raju yhteentörmäys

Oksasen uusin teos on Kansallisteatterin suurella näyttämöllä ensi-iltansa saanut näytelmä Mansikkapaikka. Se kertoo suomalaisukrainalaisesta marjayrittäjäperheestä, kolmesta sukupolvesta. Perhe ajautuu keskenään ristiriitoihin Venäjän hyökkäyssodan ja diktatuurin puristuksessa.

Perheen tytär on suomalainen poliisi, joka epäilee omia vanhempiaan marjanpoimijoiden hyväksikäytöstä. Hänen veljensä on toimitettu "hoitoon" Moskovaan. Isoäiti puhuu erikoisoperaatiosta ja katsoo Venäjän tv:tä.

– Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kaikki ihmiset eivät hyväksyneet uutta Venäjää. Oligarkit eivät juuri ihmisistä piitanneet. Näytelmä kuvaa myös tällaista neuvostosävyistä identiteettiä. Tällaisia ihmisiä oli muissakin Itä-Euroopan maissa, myös Ukrainassa, muistuttaa Sofi Oksanen.

Psykiatrian pimeintä oppia 

Näytelmän psykiatrin toiminta näyttää absurdilta. Sille voisi nauraa mustaa naurua – ellei se olisi totta. Homoseksuaalista miehestä tehdään "mies", joka hoidon jälkeen saa varmasti erektion alastoman naisen nähdessään, vakuuttaa mielipuolen oloinen psykiatri. Häntä esittää jäätävästi Janne Reinikainen.

Tohtori raivostuu ja lyö potilastaan. Hänen potilaansa, roolissa Otto Rokka, kirjoittaa päiväkirjaansa, että eniten tuntuu kiihottuvan psykiatri itse. 

– Venäläinen yhä elossa oleva seksologi Yan Goland on tällaisten hoitometodien takana, kertoo Sofi Oksanen.

Otto Rokalle rooli on monella tapaa innostava.

– Saan tehdä työtä kahdella tasolla; roolihenkilön sisäinen maailma suhteessa psykiatriin ja samalla ojentautuminen yleisön suuntaan. Siinä saa ikään kuin huutaa yleisölle hätäänsä, että katsokaa nyt, mitä täällä tapahtuu! Tämä on totta!

Taiteen on puolustettava vapautta

Näytelmän ohjanneelle Mika Myllyaholle Sofi Oksasen kirjoittama psykiatri on mainio diktatuurin vertauskuva – ja samalla puistattava.

– Psykiatri on näytelmässä hyvin puhdas. Olemme rakentaneet kohtauksia, joissa hänet korotetaan lavalle kuin patsaaksi. Hän voi valheineen tehdä ihmisille, mitä huvittaa.

– Taiteen tehtävä on avata näitä näkyjä, jotta puolustamme vapautta. Pelon takia ei pidä väistellä, muistuttaa ohjaaja, Kansallisteatterin johtaja Mika Myllyaho.