Mitä sinulle tulisi mieleen, jos tietokilpailussa kysyttäisiin viimeistä elossa ollutta ensimmäisen maailmansodan veteraania? Itse ajattelisin harmaantuneita herroja painavine sotilasmerkkeineen. Metsään menisi.
Ensimmäisen maailmansodan viimeinen veteraani oli nainen ja tarjoilija, joka on kertonut – vastoin yleisiä odotuksia – sodan ajan olleen monin tavoin hänen elämänsä parasta aikaa.
Florence Greenin tarina on oivallinen muistutus siitä, miten sota ei rajoitu vain taistelurintamille. Se on myös tarina, joka tuntuu monin tavoin uskomattomalta.
Florence Green, silloin vielä Patterson, oli 17-vuotias nuori nainen joka päätyi töihin ilmavoimiin, vaikka pelkäsi lentämistä.
Florence Green oli nainen, jonka nimi ei yli 90 vuoteen sanonut maailmalle mitään. Nyt hänen nimensä on kirjattu historiankirjoihin miljoonien muiden ensimmäisessä maailmansodassa palvelleiden joukosta.
Uskomatonta on myös se, että veteraaniksi hänet tunnustettiin vain muutama vuosi ennen kuolemaansa. Ja tämäkin tapahtui ihan sattumalta.
Ihaili lentäjiä ja upseereita
Florence Green, omaa sukua Patterson pestautui ilmavoimien palvelukseen 17-vuotiaana nuorena naisena, vain pari kuukautta ennen ensimmäisen maailmansodan aselepoa marraskuussa 1918.
Greenin tehtävänä oli toimia kotirintamalla ja tarjoilla sotilaille heidän ateriansa lentotukikohdissa Itä-Englannissa. Green on kertonut nauttineensa työstään.
