Jomalvikin kanava on vaikuttava paikka. Pitkä, kapea ränni, jonka kivireunoja varjostavat korkeat männyt.
Neljäsataametrisen kanavan rakennustyöt aloitettiin jo 1937 vapautuneiden vankien työllisyystöinä, mutta ne keskeytyivät sodan takia. Valmiiksi kanava saatiin vasta 1951. Liekö kanavaa 1934 ehdottaneella rkp:n kansanedustaja John Österholmilla ollut mökki Tammisaaren eteläpuolen saaristossa, koska se lyhentää venematkaa kaupungista saariin.
Kanavan katkaisee vanha silta, johon katkesi kesällä 2010 Jyrki Järvilehdon ja tämän ystävän venematka. Kun sillalla seisoo, niin ei voi kuin ihmetellä miksi veneellä on ajettu 16-kertaista ylinopeutta. Ja vielä kännissä.
Hovioikeuden katselmuksessa tuomarit, syyttäjä ja asianajajat ajavat kanavan edestakaisin rajavartioston veneellä. Kukaan ei kuule mitä veneissä puhutaan. Tilanne on ohi vartissa, ja rannalla ja sillalla seisovat toimittajat ja kuvaajat ryhtyvät keräämään varusteitaan.
Mutta kumpi ajoi kesäyössä 2010? Järvilehto vai tämän ystävä? Se on keskeisin kysymys tiistaina alkaneessa hovioikeuskäsittelyssä. Käräjäoikeus totesi Järvilehdon ajaneen ja tuomitsi hänet 2 v 4 kk:n rangaistukseen. Yli kahden vuoden rangaistukset eivät voi lain mukaan olla ehdollisia.
Vankilaan Järvilehto ei ole päätynyt, ainakaan vielä. Ja kun kuunteli ensimmäisen päivän käsittelyn, niin puolustuksen tarmo on kova. Pitää ollakin.
Käräjäoikeus perusteli tuomiota mm. sillä, että Järvilehdon kuulustelukertomukset olivat muuttuneet pitkän poliisitutkinnan aikana. Puolustus yritti horjuttaa tätä kutsumalla todistajaksi keskusrikospoliisissa työskennelleen oikeuspsykologin, joka kertoi muistin horjumisen olevan tyypillistä onnettomuuksien uhreille. Puolustuksen todistaja piti Järvilehdon muistamattomuutta ilmeisen aitona, kun syyttäjä on väittänyt Järvilehdon peittelevän totuutta muistamattomuudella.