"Sinähän et meidän lapsiamme saa" – millainen on huono avioero?

"Minä en enää halua jatkaa".

Avioero tulee yllättäen, tai pitkällisen itsetutkiskelun seurauksena. Se surettaa ja itkettää, vihastuttaakin: miksi? Kannattaako tämä?

Entä, jos en löydä ketään toista?

Eroaminen ratkaisee joitakin ongelmia, mutta usein se myös luo uusia. Väkivaltaisesta tai ahdistavasta suhteesta eroaminen on eri asia kuin vaikkapa rakkauden loppumisen vuoksi eroaminen.

Auttaako ero?

Jos eroa haetaan taloudellisten ongelmien tai jonkinlaisen erimielisyyden vuoksi, ongelmat eivät välttämättä ratkea: jos olet tuhlari nyt, ei avioero tee sinusta säästäväistä, vaikka kumppani ilmoittaisi lähtevänsä tuhlailujesi vuoksi.

Samalla tavalla esimerkiksi erilaiset mielipiteet lapsen kasvattamisesta eivät ratkea sillä, että pari eroaa. Eron jälkeen lapsella on kaksi kotia, joissa saattaa olla erilaiset säännöt – toisinaan vain sen vuoksi, ettei "se toinen ole enää vieressä nalkuttamassa".

Jos suhde päättyy pettämisen vuoksi, toipuminen voi kestää kauemmin, mikäli omiin kysymyksiin ei saa vastauksia kumppaniltaan. Mikäli uskottomuuden syy jää epäselväksi, voi uuden suhteen rakentaminen olla hankalaa.

Lapselle te olette edelleen perhe

Eroa haettaessa kannattaa varmistua siitä, että ero synnyttää mahdollisimman vähän uusia ongelmia. Mikäli avioparilla on lapsia, perhe ei lakkaa olemasta, vaikka avioero astuisi voimaan. Lapselle sinä ja kumppanisi olette edelleen vanhemmat, ja siten hänen perheensä.

Hyvänä erona voidaan pitää eroa, joka hoidetaan mahdollisimman vähäisellä riitelyllä ja oikeudenmukaisesti – siis ilman minkäänlaisia "sinähän et tätä televisiota saa" -kahnauksia.

Lasten tulisi erosta huolimatta viettää aikaa kummankin vanhemman kanssa. Lapsen tehtävä ei ole valita suosikkia vanhemmista, eikä häntä saa muutenkaan altistaa vaikealle tilanteelle. Teidän avioeronne ei kuulu lapselle!

Hyvässä erossa lapsi kokee eron perheen uudelleenorganisoitumisena. Kyse ei siis ole perheen tuhoamisesta, vaan muokkautumisesta uudenlaiseksi.

Avioerossa kummallakin osapuolella on oikeus paitsi surra, myös tulla ymmärretyksi surussaan. Toisen tunteissa ja surussa tulisi kyetä myötäelämään niin, että kumpikin voi käsitellä eron omalla tavallaan.

Ehkäise konflikti

• Estä erimielisyyksistä johtuva negatiivisten tunteiden syntyminen
• Ymmärrä, että kaksi tavoitetta voi sovittaa yhteen niin, että kumpikin saa jotakin
• Älä syyttele toista ja väitä, että ero ja riita on vain toisen luonteen ja käytöksen syy
• Älä arvostele toisen käytöstä tai toimia
• Kanna oma vastuusi tilanteesta
• Jos tilanne on tulehtunut, yritä lähestyä sitä positiivisen kautta
• Etsi itsestäsi halu ja kyky kompromissin tekemiseen

Aitormmfoto. m_4x4@hotmail.com

Millainen sitten on huono ero? Huonossa avioerossa kumpikaan suhteen osapuoli ei suostu antamaan periksi tai tinkimään mistään. Jos toinen käyttäytyy ankarasti, vihaisesti ja kohtuuttomasti, ero yleensä pitkittyy.

Joskus ongelmia eivät aiheuta eroajat, vaan heidän oikeudellinen avustajansa. Kannattaa siis olla tarkkana siinä, ajaako avustaja sokeasti päämiehensä etua. Onko hän valmis tekemään mitä tahansa, jotta päämies saisi sen, minkä ansaitsee?

No, minäkään en tingi!

Konflikti ja erimielisyys eivät ole sama asia. Konflikti syntyy, kun kaksi ihmistä haluaa esimerkiksi saada haltuunsa esineen tai asian, jonka vain toinen voi saada. Jos avioeron toinen osapuoli ilmoittaa, ettei tingi yksinhuoltajuusvaateestaan, vastapuoli hätääntyy ja vihastuu. Tämä johtaa nokitteluun: no, minäkään en tingi, etkä muuten saa autoakaan!  

Nokittelu puolestaan on pikatie riitaisaan eroon, jossa kumpikin uskoo, että kompromissin tekeminen ei ole mahdollista. Tosiasiassa sovitteleminen on yleensä mahdollista, eivätkä asiat ole niin vaikeita kuin miltä ne riidan tuoksinnassa vaikuttavat. Myös lapset voivat hyvin sellaisissa perheissä, joissa konfliktit eivät jatku eron jälkeen!

Lähde: Helinä Häkkäläinen-Nyholm ja Jan-Olof Nyholm: 130 kysymystä avioerosta, readme.fi 2015