Loppiaisena hämeenlinnalainen Simo Naapuri, 57, suuntasi Aulangonjärvelle, jossa hän on "hiihtänyt koko ikänsä". Pakkasta oli Naapurin arvion mukaan 5–6 astetta.
Tälläkin kertaa Simo Naapurin jalkojen alla olivat sukset. Ranta olikin vielä kantava. Tukeva maa kuitenkin katosi monojen alta noin kolmekymmentä metriä rannasta lähdön jälkeen. Naapuri tippui jäihin.
– Aulangonjärvi on syvä ja siinä on lähteitä. Lumi teki tepposet, en ottanut sitä huomioon. Sukset tekevät kantopinnasta aika pitkän, olin edennyt "huijausjäällä" varmaan aika kauan, Naapuri arvelee.
Kylmän veden varassa Naapuri sai vielä irrotettua toisen suksen. Tilanteen vakavuus valkeni nopeasti. Ympärillä ollut jää ei nimittäin kantanut yhtään, vaan hajosi räpiköidessä alta pois.
"Tämä voi olla tässä"
Naapuri arvelee, että jos olisi ollut suksien sijaan liikkeellä jaloin, niin olisi varmasti nopeammin päässyt kovalle jäälle. Nyt hän oli kuitenkin edennyt jo pitkään heikoilla jäillä.
– Vartin räpiköin omin voimin. Tajusin, että tämä voi olla tässä. Se oli karmea tunne, kun ymmärsin, että kukaan ei näe eikä kuule minua.
– Ajattelin, että jos jostain ei tule apua, niin se on menoa. Sitä on silloin yksin. Aloin jo tehdä sopimusta yläkerran kanssa. Jos pelastat, niin teen mitä käsket. Se on aika nöyryyttävä tunne, kun mikään ei ole enää omissa käsissä.
Rantamökeissä olisi periaatteessa voinut olla auttavia ihmisiä. Kukaan ei kuitenkaan kuullut avunhuutoja.
– Ihmisestä lähtee aika paljon ääntä kun henkeä viedään.
Lue myös: Markun retkiluistelu oli päättyä kohtalokkaasti – jää petti kirkkoherran alta:"Rannalla ei ollut ketään, jolle olisin voinut huutaa apua"
"Hytisin kuin piirretyissä"
Lopulta avuksi saapui ryhmä kävelemässä olleita naisia. Tilanteen huomattuaan naisetkin olivat Naapurin mukaan "hädissään".
– Huusin avannosta, että ottakaa airot mökin vasemmalta reunalta. Yksi naisista lähti työntämään venettä.
– Sain potkittua avannon niin isoksi, että toinen suksi tuli jään päälle ja jollain voimilla kampesin itseni veneen pohjalle.