Raskaudenaikaisiin seulontatutkimuksiin osallistuminen on Suomessa yleistä, vaikkakin alueelliset erot ovat edelleen merkittäviä, kertoo Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) sikiöseulontayksikön osastonlääkäri Pia Ebert.
– Pääkaupunkiseudulla seulontoihin osallistuu yli 90 prosenttia odottajista, kun taas esimerkiksi Oulun seudulla osallistuminen on selvästi vähäisempää.
Kehittämispäällikkö Sanna Nieminen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) arvioi, että seulontoihin osallistuminen on todennäköisesti yleistynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Jo neljännes suomalaisista odottajista on yli 35-vuotiaita, ja tässä ikäryhmässä kiinnostus seulontoja kohtaan on keskimäärin korkeampaa kuin nuoremmissa ikäryhmissä.
– Moni haluaa saada kaiken mahdollisen tiedon, jota on tarjolla, Nieminen sanoo.
Myös koulutustaustalla on Niemisen mukaan vaikutusta seulontoihin osallistumiseen: korkeammin koulutetut osallistuvat seulontoihin aktiivisemmin kuin matalammin koulutetut.
Suomessa odottajille on tarjolla kaksi seulontatutkimusta: alkuraskauden yleinen ultraäänitutkimus tai yhdistelmäseulonta sekä raskauden puolivälissä tai loppuvaiheessa tehtävä rakenneultraäänitutkimus.
Vakaumuksellisia syitä
Seulonnat saatetaan jättää väliin esimerkiksi vakaumuksellisista syistä. Jos odottaja on jo etukäteen päättänyt, ettei poikkeavalla löydöksellä olisi hänelle merkitystä, hän voi kokea seulontoihin osallistumisen turhaksi, Ebert sanoo.
– Seulonnat väliin jättävissä potilaissa korostuvat myös maahanmuuttajataustaiset odottajat: heillä ei välttämättä ole tietoa Suomen käytännöistä tai he saattavat hakeutua terveydenhuoltoon vasta raskauden loppuvaiheessa.
Nieminen kertoo, että THL selvitti 2010-luvun lopulla sikiöseulontoihin osallistumista valtakunnallisella tasolla. Hankkeen aikana kävi ilmi, että neljännes odottajista ei ollut huolissaan, että juuri hänen lapsellaan olisi jokin kehityspoikkeavuus. Jopa suurin osa arvioi, että oman lapsen riski saada esimerkiksi Downin oireyhtymä oli vähäinen.