Sihvosen sivallus: Leijonat paransi, koska Jukka Jalonen paransi – ”Toivottavasti Slovakia pelaa taas kamikazelätkäänsä Suomea vastaan”

Tästä pidin

Vihdoin! Päävalmentaja Jukka Jalonen oli organisoinut Leijonien hyökkäyspelaamista ja etenkin sen rakenteluvaihetta paremmalle mallille. Nyt viivelähdöt olivat tuttua jaloslaista laatua, niissä kerättiin viisikko tiiviiksi kasaan ja yhdessä kiihdytettiin vauhtiin, peli pyrittiin tekemään ensisijaisesti sentterin kautta, vasta varasyöttösuunta, jota ovelasti ensin peitettiin, oli: pakkipakki.

Leijonat purki loistavasti Sveitsin painepeliä. Siinäkin oli edistystä verrattuna aiempiin matseihin. Uusi hyvä ulottuvuus oli kiskaista toisinaan kova syöttö ränniä pitkin painottomalle laitahyökkääjälle. Arvelen, että tämä tapa pelata toimii myös Slovakiaa vastaan välieräottelussa.

Myös Leijonien trap oli määrällisesti ja laadullisesti ensiluokkaista työskentelyä. Kyseessä oli matala trap, jossa melkeinpä puolustettiin vasta omaa siniviivaa. Sveitsiläisten käkikellolätkällä oli suuria vaikeuksia ohittaa Suomen keskialueen sumppu. Leijonat pelasi peräti 30 trapia, ja se oli toimivuudessaan komeaa katseltavaa.

Ja aina lopun hoiti upeasti maalivahti Harri Säteri.

Teen perättäisin sanoin aivan selväksi, että Leijonat paransi turnauksen aiemmasta suorituksestaan rutkasti, koska päävalmentaja Jukka Jalonen paransi omaa pelin taktiikan valmentamisen suoritustaan. Ehdin jo olla ihmeissäni, kun kolmannessakaan ottelussa (Ruotsi) Leijonien pelin tasapaino ei ollut kunnossa. Sen kunnottomuus meni minun papereissani Jalosen piikkiin. Toki pelaajienkin, mutta ennen muuta Jalosen piikkiin.

Tästä en pitänyt

Alivoimapelaaminen ontuu edelleen Leijonilla. Ollaan tilanteessa, jossa alivoimaa pitäisi ehkä sittenkin pelata hieman perinteisemmin. Nyt se määrätyn lainen Kärpät-av, jossa syöttösuuntia peitetään mailoin tietyssä järjestyksessä ja pelin puolen puolustaja hoitaa vastustajan laukauksen osalta takakulman, maalivahti etukulman, ei toimi.

Etenkin pienen painepelin epäonnistuneen yrityksen jäljiltä Suomen nelikko ei osaa järjestäytyä takaisin standardiinsa.

Alivoimapeli on niin luokatonta, että se voi käydä kalliiksi jopa kultahaaveiden osalta.

Tätä ihmettelen

Turnauksessa ensimmäiset näyttävät nousevan viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi.

On pieni ihme, että Slovakia pelaa välierässä Suomea vastaan. Sveitsi taas pelasi puolivälierässä voittamalla vain yhden ottelun turnauksessa. Toni Söderholmin paraatimarssi huippuvalmentajaksi huippuvalmentajien joukkoon sai vaiheilleen kitkaa, kun Saksan pelit päättyivät ennen aikojaan. USA aloitti vaiheikkaasti ja pelasi välillä hyvin, kunnes sitäkin kutsui laulukuoro.

Rehellisesti: olympiaturnauksessa on tällä kertta mukana joukkueita ja pelaajia, joiden taso ailahtelee.

Tätä odotan

Leijonat on nyt saanut tuta Slovakialta sitkeää prässiä; Latvialta melko korkeaa trapia ja prässiä; Ruotsilta prässiä ja tolppatrapia ja kolmannessa erässä normaalia trapia; Sveitsiltä perinteistä trapia ja prässiä – ja seuraavaksi pitää pärjätä Slovakian kanssa, Slovakiaa vastaan välieräpelissä.

Tiettyjen hapuilujen jälkeen Leijonat näyttäisi nyt löytäneen konstit pelata riippumatta, miten vastustaja prässää, ja miten se pelaa ohjauspelinsä. Eli vihdoin on mahdollista päästä kunnolla kiinni Jukka Jalosen Total Hockey’n pelaamiseen. Eli pelata, mitä peli pyytää.

En osaa arvata, pelaako Slovakia välieräottelussa enää kanadalaisen konkarivalmentajansa Craig Ramsayn johdolla yhtä pidäkkeetöntä prässiä, suorastaan uhkarohkeaa kamikazelätkää kuin alkulohkon matsissa Suomea vastaan. Olisi Leijonien etu, jos Ramsay lähettäisi viisikkonsa samanlaiseen hullunmyllyyn toisen kerran. Alkulohkon pelissä Suomi selvisi siitä hieman täpärästi, mutta nyt Leijonien valmius pelata sitä vastaan on monta luokkaa korkeampi.