MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen niputtaa Pekingin olympialaisissa Leijonien jokaisen ottelun ilmaisemalla, mistä hän piti, mistä ei näkemässään. Leijonien neljäs ottelu oli turnauksen puolivälieräpeli Sveitsiä vastaan, sen Suomi voitti tyylikkäästi maalein: 5-1.
Tästä pidin
Vihdoin! Päävalmentaja Jukka Jalonen oli organisoinut Leijonien hyökkäyspelaamista ja etenkin sen rakenteluvaihetta paremmalle mallille. Nyt viivelähdöt olivat tuttua jaloslaista laatua, niissä kerättiin viisikko tiiviiksi kasaan ja yhdessä kiihdytettiin vauhtiin, peli pyrittiin tekemään ensisijaisesti sentterin kautta, vasta varasyöttösuunta, jota ovelasti ensin peitettiin, oli: pakkipakki.
Leijonat purki loistavasti Sveitsin painepeliä. Siinäkin oli edistystä verrattuna aiempiin matseihin. Uusi hyvä ulottuvuus oli kiskaista toisinaan kova syöttö ränniä pitkin painottomalle laitahyökkääjälle. Arvelen, että tämä tapa pelata toimii myös Slovakiaa vastaan välieräottelussa.
Myös Leijonien trap oli määrällisesti ja laadullisesti ensiluokkaista työskentelyä. Kyseessä oli matala trap, jossa melkeinpä puolustettiin vasta omaa siniviivaa. Sveitsiläisten käkikellolätkällä oli suuria vaikeuksia ohittaa Suomen keskialueen sumppu. Leijonat pelasi peräti 30 trapia, ja se oli toimivuudessaan komeaa katseltavaa.
Ja aina lopun hoiti upeasti maalivahti Harri Säteri.
Teen perättäisin sanoin aivan selväksi, että Leijonat paransi turnauksen aiemmasta suorituksestaan rutkasti, koska päävalmentaja Jukka Jalonen paransi omaa pelin taktiikan valmentamisen suoritustaan. Ehdin jo olla ihmeissäni, kun kolmannessakaan ottelussa (Ruotsi) Leijonien pelin tasapaino ei ollut kunnossa. Sen kunnottomuus meni minun papereissani Jalosen piikkiin. Toki pelaajienkin, mutta ennen muuta Jalosen piikkiin.