Liigan ylivertainen suosikki Tappara sai heti kauden kahdessa ensimmäisessä ottelussaan tuta, että vastustajat pitävät sitä todella silmällä illasta toiseen. Ilves pani ensin hyvin kampoihin hallitsevalle tuplamestarille, ja sen jälkeen TPS otti maukkaan päänahan tamperelaisilta lukemin 6-2.
Tapparan pelaaminen saatiin aisoihin sekä Ilveksen että TPS:n toimesta. Ei ole perusteltua sanoa, että Tappara olisi kummassakaan ottelussa syksyn trendin mukaan kyennyt nopeuttamaan pelaamistaan.
Ilvestä vastaan Tappara jauhoi ja jauhoi pelaamistaan, pelaamisessa ei näkynyt teräviä rytminvaihdoksia hyökättäessä. Osin kyse oli siitä, että ylipäätään Tapparaa pelasi liikaa ikään kuin yhdellä tasaisella nopeudella hyökkäyksiään; osin asetelmaa tuotti se, että Ilves pelasi sitkeästi ja vuorostaan omaa peliään rytmittämällä.
TPS:ää vastaan Tappara sai kokea sen, mikä voima on yhäti ja alati suomalaisen jääkiekkoilun vanhassa identiteetissä Meidän pelissä. TPS ei näyttäisi mitenkään merkittävästi pyrkineen nopeuttamaan peliään, se perustaa liki täysimääräisesti Meidän peliin. TPS pelasi lukuisan määrän ylempiä viivelähtöjä ja turvasi tämän tästä trap-peliin, jossa korkeintaan yksi pelaaja häiritsi ylempää.
Kaikkien huulilla olevan pelin nopeuttamisen problematiikan ydin on siinä, että nopeutettuun tanssiin tarvitaan aina kaksi osapuolta. Ilves ja TPS eivät suostuneet Tapparan tanssiinkutsuun.
Kahden ensimmäisen kierroksen 14 ensimmäisessä pelissä vain kahdessa voi pelaamisen sanoa nopeutuneen mitat täyttävällä tavalla, jossa nopeuteen vastattiin nopeudella, ja kummankin joukkueen nopeus oli kollektiivista ja kontrolloitua. Nuo kaksi ottelua pelattiin samojen joukkueiden eli Kärppien ja HPK:n välillä.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.