Sihvonen: Onko tässä SM-liigan paras pelaaja? Jäätävän laukauksen taakse piiloutuu maagisia piirteitä

On makuasia sanoa tai edes miettiä, kuka on tällä hetkellä SM-liiga paras pelaaja.

Lista, jolta parhaan pelaan pelaajan voisi valita, on pitkä, mainitsen lonkata joitakin, jotka saattavat jollakulla tulla mieleen:

HPK:n Petri Kontiola ja TPS:n Josh Kestner, nuo pistepörssi kärkinimet; Kristian Kuusela, Tapparan sydän ; monipuoleiset Pelicansin Hannes Björninen, Lukon Daniel Audette, HIFK:n Jere Sallinen ja Kärppien Cody Kunyk; Ässien pistämätön maalitykki Sebastian Wännström; virtuoosimaiset Pelicansin Iikka Kangasniemi, Ilveksen Matias Maccelli, HPK:n Jere Innala ja HIFK:n Ville Leskinen; klassinen sentteri jo nuorena, oma lukunsa, HIFK:n Anton Lundell; puolustajista nimet kuten Ässien Jakob Stenqvist, HPK:n Elmeri Eronen, Lukon Vili Saarijärvi, HIFK:n Mikko Kousa ja etenkin Tapparan Valtteri Kemiläinen.

Suokaa minulle anteeksi tuo turhan laaja ja sittenkin epätarkka lista. Luultavasti lukijan oman suosikin nimi siitä puuttuu. Myös Jukka Jalonen saattaa kurtistaa kulmiaan, että johan on pelaajia päässyt mukaan, ainakin se ja se nimi puuttuu. Eikä yhtään veskaria! No ei tietenkään, koska en ole maalivahtipelin asiantuntija, puolustaudun.

Omakin suosikkini tuosta edeltä puuttuu. Olen jättänyt sen ikään kuin ovelasti tähteelle. Hän on Lukon puolustaja Robin Press.

Robin Press, onko siinä SM-liigan paras pelaaja? Ehkä on, ehkä ei, mutta loistavasti hän pelaa ja mikä ehkä tärkeintä valinnalleni, ainakin hän nauttii pelaamisesta sydämensä pohjasta. Se välittyy pelistä toiseen C Moren ottelulähetyksistä.

Pressin osalta usein nostetaan esiin hän erinomainen laukauksensa ylivoimapelissä sieltä vastustajan maalivahdista nähden oikealta. Kyllä minäkin sitä ihailen.

Mutta ennen muuta Press on maaginen syöttäjä. Siinä on puolustaja, jonka syöttörepertoaari on ehkä kaikkien aikojen korkeinta luokkaa Pekka Virran pelitavan syöttösuuntien vaatimusten pitimiksi. Ja näin korkealuokkaisen syöttämisen pohjalla täytyy olla vahvat kiekolliset perustaidot pitää – kis, kis, vastustajia narraten… – pelivälinettä hallussa pää ylhäällä vapaana liikkuvia omia pelaajia sekä suoraan että ns. pulunsilmällä nähden.

Valitsen Pressin omaksi lempipelaajakseni SM-liigassa myös eräistä itsekkäistä syistäni, jotka ilmaisen tähän lopuksi perättäisin sanoin.

Olen aina ihmetellyt, kun monet tahot puhuvat, että pelaajat tykkäävät pelitavoista, joissa saa painaa mahanalus täynnä jalkoja pidäkkeettä kaukalon päästä päähän. Se on suuri vale! Tai oikeammin siinä on silloin kysymys siitä, ettei pelaaja ole päässyt koskaan kokeilemaan tyyppiluokkaa Pekka Virran pelitapaa. Tai Jukka Jalosen pelitapaa.

Silloin, kun painetaan päästä päähän pidäkkeettä, se tapahtuu käytännössä ilman kiekkoa luistellen, sillä oman viisikon syöttöketjut ovat lyhyitä eikä niin muodoin peliä pidetä omassa hallinnassa vaan peliä jahdataan kieli vyön alla. Pidän, että se on yksilöiden kannalta pölhökustaan jääkiekkoa se.

On aivan selvää, että syvällä sisimmissään ihan jokainen pelaaja nauttii tehdä temppujaan pelivälineen kanssa. Kuljettaa kiekkoa, harhauttaa kiekon kanssa, syöttää kiekkoa, vastaanottaa syöttöjä ja laukoa kiekkoa. Muun väittämien on sitä, että kannattaa tai tulee kannattaneeksi eräänlaista teollista jääkiekkoilua.

Enkä tietenkään tuolla edellisellä tarkoita yhtään vähätellä muita kolmea pelitilanneroolia eli hyökkäämistä kiekottomana, kiekollisen puolustamista ja kiekottoman puolustamista. Tarkoitan sillä jotain enemmän, tarkoitan pelin leikkiluonnetta, pelin syvintä ontologiaa eli olemusta ja olettamusta, pelin alkuperää, jossa jokainen pelaaja ensin rakastuu pelivälineeseen ja sen hallintaan – ja alkaa sitten enemmän tai vähemmän irtautua ensirakkaudestaan ja alkuperäisen motivaation kohteen intohimostaan.

Ottakaa ja katsokaa, tarkatkaa katseenne, miten Lukon ruotsalainen puolustaja Robin Press pelaa. Tohdin arvella, ettei hän, 26-vuotias Press, ole koskaan aiemmin nauttinut pelaamisestaan niin paljon kuin hän nyt nauttii.

Kun tuossa edellä kehaisen Pressiä, samalla tulen kehaisseeksi koko SM-liigaa, Rauman Lukkoa, Pekka Virtaa ja Pressin raumalaisia pelitovereita. Ja toki näytelmässä on tärkeä osansa niillä assistenteilla tai peräti statisteilla eli vastustajien pelaajilla, jotka uudestaan ja uudestaan suostuvat luistelemaan Pressin puijattavaksi. Palkanhan sitä saa pelaaja siitäkin ryntäilystä.