Lontoolainen Andy löysi onnen naiseksi pukeutuvana suurperheen isänä ja elektropunkkarina Mikkelistä – kertoo nyt tärkeimmän syyn, mikä lopetti vastaantulijat oudoksumasta Savon väriläiskää

Kun Suomen pikkukylät ja isommatkin kaupungit tuntuvat liian pieniltä ja tunkkaisilta, lähtee moni suomalainen löytämään itseään ja toteuttamaan maailman suurkaupunkeihin, kuten Lontooseen.

Andy Bonnor, 49, toimi täysin päinvastoin. Vuosien etsinnän ja harhailun jälkeen hän löysi itsensä onnellisempana kuin koskaan Mikkelistä – elektropunkia soittavana, rakennusalalla työskentelevänä muunsukupuolisena neljän lapsen isänä.

Tässä yhdistelmässä on riittänyt sulateltavaa monella, eikä vähiten Andylla itsellään.

Kun kirkkaanpunaisiin vaatteisiin ja korkokenkiin sonnustautunut punatukkainen Bonnor kävelee Mikkelin kaduilla, ohikulkijoiden päät kääntyvät. Yhä, vaikka hän on asunut Etelä-Savon sydämessä jo 15 vuotta.

Ilman itsevarmuutta rohkeus ei riitä

Mutta vasta viisi vuotta sitten Bonnor uskaltautui olemaan se Andy, joka hän on aina sisimmässään ollut. Aluksi se johti jopa vaarallisiin tilanteisiin.

– Etsin tuolloin vielä itsevarmuuttani, en ollut tottunut näyttämään naiselta julkisilla paikoilla, Bonnor kertoo.

Hän sanoo oppineensa, että vaikka olisi kuinka rohkea, mutta sinulta puuttuu itsevarmuutta, kanssaihmiset aistivat sen.

– Ja se hämmentää heitä. Silloin moni saattaa ajatella kaikesta tästä negatiivisesti.

Bonnor koki baareissa aggressiivista käytöstä.

– Monia hämmensi, etten ollut oikein kumpaakaan tai molempia puoliksi, nainen ja mies. Kun olisi pitänyt olla niin ”nainen kuin mahdollista”.

Kun Bonnor löysi tyylinsä, löysi hän myös itsevarmuutensa.

– Kun näytät hyvältä sekä energiseltä, ihmisillä ei ole syytä ajatella sinusta negatiivisesti. He saavat siitä itse virtaa.

Miksi Suomeen?

2000-luvun alussa Bonnor oli läpimurtoa hakenut muusikko, joka kiersi Britanniaa ja Eurooppaa eri yhtyeissä. Musiikkilajit vaihtelivat indien, metallin ja elektronisen musiikin välillä. Elämä muuttui kuitenkin pysyvästi vuonna 2004, kun mies alkoi seurustella suomalaisen naisen kanssa. Kun nainen sai töitä Suomesta, päätti Bonnor muuttaa hänen perässään Mikkeliin.

Pariskunta sai kaksi lasta, mutta parisuhde ei voinut hyvin ja lopulta edessä oli ero.

Mikkeli state of mind

Bonnor ei etsinyt aktiivisesti uutta parisuhdetta, mutta vuonna 2010 Helsingin Flow-festivaalien jatkoilla hän tapasi Marian ja rakastui.

Edessä ei kuitenkaan ollut muutto Mikkeliä vapaamielisempään Helsinkiin, sillä Bonnor halusi asua samassa kaupungissa pienten poikiensa kanssa.

– Uusi kumppanini löysikin töitä Mikkelistä, joten hän muutti tänne. Sitten ex-puolisoni saikin töitä Helsingistä, joten he muuttivat sinne.

Kahden vuoden ajan Bonnor haki pojat Lahdesta Mikkeliin ja takaisin joka toinen viikonloppu.

– Se oli rankkaa, mutta sen arvoista, koska halusin ja pidin erittäin tärkeänä, että minulla oli aito yhteys poikiini.

Marian kanssa Bonnor meni naimisiin reilut viisi vuotta sitten. Myös heillä on kaksi lasta.

Vaimo kannusti ulos kaapista

Bonnor oli aina halunnut pukeutua naiseksi, mutta lopulliseen rohkaisuun tulla kaapista vaadittiin toinen nainen, puoliso Maria.

– Olimme olleet yhdessä noin vuoden ja hän huomasi minun pitävän meikkaamisesta sekä muista feminiinisistä asioista. Hän sanoi, että jos haluan pitää naisten vaatteita, sen kuin pidän. Minä autan!

Bonnor ei voinut uskoa korviaan – osin siksi, että hänen entinen puolisonsa oli ollut niin paljon hänen mieltymystään vastaan.

– Olin todella iloinen, että löysin henkilön, joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja haluan olla. Sen jälkeen aloimme muun muassa ostaa vaatteita yhdessä ja kehittää tyyliäni.

– Minulla oli se kaikki jo sisälläni, mutta kun sain tyylini kohdalleen, oli helppoa tulla ulos. Nyt miehinen ja naisellinen puoleni ovat paremmin tasapainossa. Näin haluan ilmaista itseäni.

Muutokseen tarvitaan vaikutteita

Huolimatta muutamista uhkaavista tilanteista Bonnor sanoo, että suomalaiset ovat moderneja ja vapaamielisiä hyväksymään kaikenlaiset vähemmistöt. 15 vuoden aikana Bonnor on oppinut ymmärtämään, miksei kaikkien ole kuitenkaan helppo hyväksyä esimerkiksi hänen tapaansa pukeutua.

– Jos yhteiskunta ei ole saanut vaikutteita tai altistunut vaihtoehtokulttuureille, homokulttuurille tai edes ulkomaalaisiin, kestää aikaa tottua uuteen moderniin yhteiskuntaan. Ainakin Mikkelissä uskon kehittäneeni tätä tilannetta ihan henkilökohtaisesti, Bonnor nauraa.

Lontoo ei vapauttanut Andya

Lapsuutensa ja nuoruutensa Bonnor eli Lontoossa, joka etenkin 1980-luvulla oli Mikkeliä suhteellisen paljon vapaamielisempi ympäristö. Huolimatta olosuhteista Bonnor ei ollut tuolloin vielä valmis toteuttamaan itseään.

– Minun oli elettävä ensin tarpeeksi kauan, ennen kuin ymmärsin kuka olin.

– Kävin kyllä fetissiklubeilla ja minulla oli monenlaisia parisuhteita. Mutta pidin naisista niin paljon, että halusin erityisesti heidän kumppanikseen ja olla myös nainen itsekin (nauraa), Bonnor jatkaa.

Bonnor ei muutenkaan haikaile takaisin Englantiin – muutaman vuoden välein hoidettavia sukulaisivierailuja lukuun ottamatta.

– Jos haluan lentää jonnekin ulkomaille, menen mieluummin jonnekin lämpimään ja laitan bikinit päälle.

Myös Bonnorin veli ja äiti ymmärsivät hyvin, miksi hän viihtyy perheineen Mikkelissä.

– Lontoossa on kallista, liikenneruuhkia ja liikaa ihmisiä. Täällä on tilaa, puhdasta ilmaa, suhteellisen edullista, ei ruuhkia, puhtaita järviä, joissa uida. He harmittelevat palatessaan Lontooseen.

Transnaiseen on totuttu, mutta transnainen suurperheen isänä?

Viiden vuoden aikana Bonnorin räiskyvään hahmoon on jo pääosin totuttu Mikkelin katukuvassa. Mutta kun bilemeikki-Andyn sijaan vastaan käveleekin perheenisä-Andy työntämässä rattaita, ohikulkijat kiinnostuvat.

– Meitä kohdellaan eräänlaisena sateenkaariperheenä. Kun kuljemme kadulla päiväsaikaan ja minulla on vähän meikkiä ja ihan normaali asu, 13-vuotias poikani on se, joka tarkkailee, kuka katsoo. Nuorin poikani on täysin ”cool with it”.

Mutta jos joku uskaltaa kadulla kysyä asiasta, Bonnor ei suinkaan vetäydy kuoreensa.

– Juttelen kaikkien kanssa jotka tulevat juttelemaan kanssani. Edessäni ei ole tiiliseinää tai otsassani fuck off -tekstiä. Olen kertonut tarinani sadoille ihmisille baarissa, ja kun (Länsi-Savon joulukuinen) lehtijuttu tuli julki, nyt minun ei tarvitse enää kertoa tätä tarinaa kaikille alusta asti, Bonnor huokaa.

Ei ihan perusraksaäijä

Tavallisia kaduntallaajia enemmän hämmennystä Bonnor onkin saattanut aiheuttaa työpaikoillaan. Hän hankki Suomeen saavuttuaan rakennusalan koulutuksen, ja koska musiikin tekemisellä ja tuottamisella ei vielä tule tarpeeksi leipää pöytään, on Bonnor jatkanut remonttimiehen hommia tähän päivään asti.

Miten Bonnorin elämänmuutokseen on siis suhtauduttu tällä erittäin miehisellä alalla? Vielä viisi vuotta sitten hän sai osakseen erikoisia katseita lounastunnilla.

– Vaikka en rakennusmiehen asussa näytäkään niin feminiiniseltä.

Nyt kummastelut ovat remonttihommissakin vähentyneet. Bonnorin mukaan rankkaa työtä tekevät suomalaiset miehet ovat aika machoja. Tätä sterotyyppistä kuvaa Bonnor pyrkii haastamaan.

– Olen yhtä vahva kuin he fyysisesti, mutta paljon vahvempi henkisesti. Olen tottunut puolustamaan itseäni kehonkieltä ja muuta vastaan.

"Muutunko homoksi, jos pidän Andysta?"

Silti erityisesti vanhemmilla miehillä on suuria vaikeuksia ymmärtää Bonnoria.

– Voinko pitää tästä ihmisestä? Ja jos pidän, muutunko homoksi, Bonnor listaa miesten mietteitä.

– Riski on todellinen, Bonnor naljailee ja nauraa.

Vanhemman väen lisäksi haasteita hyväksyä Bonnoria on teini-ikäisillä, jotka ovat vasta heräämässä oman seksuaalisuutensa kanssa.

– Kikatusta ja tuijotusta.

Musiikin monitoimimies

Bonnorin haaveena on kuitenkin jättää remppahommat pysyvästi. Se vaatii monenlaista läpimurtoa musiikkialalla. Omalla AndiA-artistinimellä toteutetun In your Dreams -sooloprojektin lisäksi Bonnor avustaa niin aloittelevia kuin kokeneitakin musiikintekijöitä Savon alueella.

– Mikkelissä ja muualla Savossa on vireä musiikkikulttuuri – nuoria bändejä paljon. Jokainenhan voi nykyään tehdä oman levyn, mutta lähtökohtaisesti ne ovat demotasoisia. Miksaamisen ja tuottamisen kohdalla minä hyppään mukaan.

– Vanhempien artistien kanssa autan, miten heidän musiikkiaan julkaistaan digitaalisessa maailmassa. Fyysinen tuote, kuten cd on tärkeä, mutta ei tätä päivää.

Paikallisen suosion saaminen on aluksi tärkeintä, mutta nykyisessä suoratoistopalvelujen maailmassa ei Bonnorin mukaan ole mitään syytä, etteikö musiikkia voisi julkaista ja saada kuulluksi maailmanlaajuisesti. Jo pelkästään Bonnorin omilla kontakteilla mikkeliläinen yhtye voi saada keikan Berliinistä tai Nashvillestä –  kunhan osaamista ja intoa löytyy.

Suvaitsevuudessa vielä parannettavaa

Vaikka Suomi on Bonnoreille mitä mahtavin maa, parannettavaakin riittää – etenkin erilaisista kulttuureista tulevien ihmisten kohtaamisessa.

– Suomessa laitetaan yleensä omat kansalaiset edelle ja ulkomaalaiset toiseksi. Se on ymmärrettävää, mutta sen suhteen ei tarvitse olla aggressiivinen vaan avarakatseinen. Jos ulkomaalaiset ovat valmiita panostamaan ja antavat kaikkensa (pärjätäkseen Suomessa), heille olisi annettava mahdollisuus.

Bonnor pitää täysin selvänä, että monipuolinen kulttuuri on huomattavasti vahvempi kuin vain yhteen kansalaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai rotuun perustuva kulttuuri.

– Kun tulin kaapista, osa suomalaisista ystävistäni otti minuun etäisyyttä, mutta toisaalta sain uusia ystäviä, jotka arvostavat mitä teen.

– Suomessa en ole koskaan ollut onnellisempi kuin nyt.

Lue myös:

    Uusimmat