Sanna Kalmari on kiertänyt maailmaa pyörätuolilla kymmenillä matkoilla – nämä ovat hänen vinkkinsä

Ollessaan parikymppinen Sanna Kalmarille syttyi palo matkustamiseen. Hän halusi kokea ja nähdä, vaikka hänelle se ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista kuin monille muille.

Kalmari sairastaa synnynnäistä, harvinaista SMA-lihassairautta ja käyttää liikkumiseen sähköpyörätuolia. 

– Kun olin siellä maailmalla, totesin, että itse asiassa esteettömiä vaihtoehtojahan on tosi paljon, mutta kukaan ei vain tiedä niistä.

Kalmari päätti perustaa oman blogin, jossa kertoa omista matkoistaan ja auttaa muita löytämään tietoa.

Nyt, 13 vuotta myöhemmin, matkoja on tullut kymmeniä, ja Palmuasema -blogiin on kertynyt satoja kertomuksia matkoista ympäri maapalloa: Espanjan ja Italian kaltaisista tutuista lomakohteista, mutta myös kaukomailta, kuten Aasiasta, Tyynenmeren maista ja Lähi-idästä.

Kalmari ei halunnut perustaa blogiaan pelkkään kokemukseen ja opiskeli itselleen matkailualasta ammatin. 

Sittemmin hän on alkanut itse kouluttaa alan opiskelijoita ja ammattilaisia. Hän on pitkään toiminut matkanjohtajana esteettömillä ryhmämatkoilla. 

– Se opetti paljon siitä, minkälaisia erilaisia tarpeita ihmisillä itse asiassa on esteettömyyteen.

Puhjenneita renkaita ja ruokamyrkytyksiä

Matkalle lähtiessä Kalmaria ei erityisesti jännitä, lukuun ottamatta kaikille matkailijoille tuttua innostunutta kutkutusta. Mielenrauhan takaa hyvä ennakkosuunnittelu. 

Matkoilla voi kuitenkin käydä kaikenlaista, suunnitelmista huolimatta. 

– Renkaita on puhjennut ties missä, ennen kuin sain umpikumirenkaat tuoliin. Thaimaassa kerran tuli nousuvesi vähän yllättäen, ja aalto tuli liian lähelle. Eivät oikein sähköpyörätuolin elektroniikka ja moottorit siitä pitäneet ja jouduimme kuivattelemaan sitä ties millä keinoin. Ja on avustajakin saanut ruokamyrkytyksen ja ollut hetken aikaa heikkona, Kalmari kuvailee.

– Mutta kyllä ne aina unohtuvat, ja sitten löytyy rohkeus lähteä taas uudestaan.

Risteilyllä pääsee paikkoihin, jotka muuten olisivat saavuttamattomissa

Kauas Kalmari on päässytkin. Vuonna 2016 hän teki kahden kuukauden maailmanympärysmatkan, ja vuosi sitten hän matkusti maata pitkin eli junilla ja laivoilla Helsingistä Kanariansaarten Lanzarotelle.

Kalmari korostaa risteilyjen tuomia mahdollisuuksia; niillä liikuntaesteinenkin pääsee paikkoihin, jotka muuten olisivat saavuttamattomissa. 

Esimerkiksi Tyynellämerellä Kalmari kävi kohteissa, joihin muuten kulkisi vain pienempiä lentokoneita, jotka eivät pysty kuljettamaan sähköpyörätuolia.

– Kansainvälisissä isoissa risteilyaluksissa on esteettömyys todella pitkälle huomioitu, Kalmari toteaa.

– On ihanaa, kun tavarat kerran saa hyttiin, sitten melkein joka päivä saatetaan olla eri kohteessa, ja pääsee helposti satamasta kulkemaan ja näkemään ainakin jonkin verran.

Kalmari tuntee myös omat rajansa.

– Kun minun unelmani heräävät, ne ovat jo aika realistisia siinä kohtaa. Totta kai eri maat ovat esteettömyydeltään hyvin erilaisia, eikä kaikkialle ihan noin vaan mennä.

Hankalampia ovat yleensä maat, joissa infrastruktuuri on heikompaa. Kulkeminen julkisilla välineillä voi olla vaikeaa, eikä invatakseja ole saatavilla. 

– Mutta olen ollut tällaisissa maissa, Sri Lankassa esimerkiksi, kun risteilyllä pääsi sellaiseenkin kohteeseen helposti.

– Päivän pystyy viettämään, kun pääsee laivalla satamaan ja siitä voi kaupungilla kierrellä. Mutta jos miettii pidempää aikaa, majoituksia ja kuljetuksia, sitten voisi olla hankalampaa.

Lentäminen mietityttää liikuntaesteisiä

Lentäminen on yksi isoimpia asioita, jota mietityttää ja jännittää liikuntaesteisiä, Kalmari sanoo.

Pyörätuolit täytyy kuljettaa lentokoneen ruumassa, ja huoli apuvälineiden hukkaamisesta voi olla suuri. 

Kun omat apuvälineet joutuu luovuttamaan muille, saattaa liikuntaesteinen henkilö tuntea jäävänsä muiden ihmisten armoille. Ja kuten jokainen lentokoneessa ollut tietää, lentomatkat voivat hetkittäin olla hyvin epämukavia.

Tärkein asia matkaa suunniteltaessa Kalmarin mukaan on, että kertoo avoimesti omista tarpeistaan matkanjärjestäjille, lentoyhtiöille tai majoituspalvelulle.

Kalmarin mielestä perille pääsyy korvaa nähdyn vaivan.

– Asumme täällä vähän semmoisessa paikassa, että lentäminen on usein välttämätöntä – ennen sinne risteilylle pääsyäkin.

Toisaalta vaihtoehtoja löytyy kyllä. 

– Ajattelen, että tarvitsemme monenlaisia tapoja, ja yhtä lailla esteettömyyttä tarvitsevalla pitää olla mahdollisuus valita omien toiveiden ja ehkä arvojenkin mukainen matkustustapa. Eiväthän kaikki edes halua lentää.

Matkanjärjestäjien liika varovaisuus ei palvele ketään

Kalmarin mukaan esteettömyydestä tulee usein mieleen pelkkä ramppi – mikä sekin on hyvin tärkeä asia, mutta vain yksi pieni osa sitä. 

Matkustamisen esteettömyys voi tarkoittaa ihmisen tarpeista riippuen myös madallettua jalkakäytävää, suurempikokoista vessaa tai rantakäyttöön suunniteltua pyörätuolia. 

Eikä esteettömyys kosketa pelkästään liikuntaesteisiä, vaan myös esimerkiksi aistivammaisia henkilöitä. 

Kalmarin mukaan hän törmää aika ajoin matkanjärjestäjien ennakkoluuloihin. Yleensä kyse on silkasta tietämättömyydestä. Saatetaan sanoa, että manuaalisella pyörätuolilla pääsee, mutta sähköpyörätuoli onkin eri asia.

– Ajatellaan, että se on ihan hirveän iso, traktorin kokoinen. Se ei suinkaan pidä paikkaansa, Kalmari naurahtaa.

Sanna Kalmarin vinkit esteettömän matkan suunnitteluun:
- Hanki tietoa matkakohteesta ja sen esteettömyydestä
- Kerro matkanjärjestäjälle, lentoyhtiölle ja majoituspalvelulle rohkeasti tarpeistasi 
- Mieti vaihtoehtoja: Jos lentäminen ei ole mahdollista, pääseekö kohteeseen junalla tai laivalla?
- Unelmoi rohkeasti

Kalmari toivoo myös matkanjärjestäjien puolelta parempaa viestintää. Hän on huomannut, että joskus ollaan liian varovaisia ja epäröidään, mitä voidaan sanoa esteettömäksi. 

Kun liikuntaesteinen valitsee matkanjärjestäjää, majoituspalveluita tai vaikkapa retkiä kohteessa, täytyy ennakkotietoa olla hyvin saatavilla. 

– Varjopuolena on, että kun ollaan liian varovaisia, ihmiset eivät löydä palveluita.

–  Siihen tarvitsisimme lisää rohkeutta ja myös sitä, että yritykset ja matkanjärjestäjät hyödyntäisivät asiantuntemusta tästä asiasta. Yhtä lailla kuin monilla muilla erikoisaloilla, ei kaikkea voikaan osata, mutta osaamista on kyllä saatavilla.

Tiedon jakaminen onkin juuri se syy, miksi hän halusi vuosia sitten aloittaa oman blogin.

Blogissa ja sosiaalisessa mediassa Kalmari kirjoittaa hyvinkin seikkaperäisesti ja käytännönläheisesti esimerkiksi siitä, mitä lentomatkalle lähtiessä pitää ottaa huomioon, tai miten esteettömyys toteutuu eri kohteissa.

"Yhteiskunnassa ei vieläkään ymmärretä, että vammaiset henkilöt voivat käydä töissä" 

Ennakkoluuloja tulee vastaan myös sosiaalisessa mediassa. Siellä Kalmarin mukaan näkyy jonkin verran ymmärtämättömyyttä vammaisuutta kohtaan.

– Tulee aika paljon myös palautetta siitä, että "miten sinulla on rahaa matkustaa" ja "yhteiskunnan varoillako sinä matkustat", Kalmari kuvailee.

– Mikä kertoo ehkä siitä, ettei tässä yhteiskunnassa vieläkään ihan ymmärretä sitä, että vammaiset henkilöt voivat yhtä lailla käydä töissä. Itse käyn useammassakin työssä ja tienaan matkarahani tekemällä paljon töitä, sitä on ehkä monien vaikea ymmärtää.

Espanja pakopaikka kylmästä

Kalmari on käynyt kymmenissä maissa, mutta mikä on hänen suosikkinsa? 

– Hirveän vaikea sanoa yksi, kun on niin monta ihanaa. Mutta jos pitää sanoa, se on kyllä maana Espanja.

Manner-Espanjasta esimerkiksi Barcelona tunnetaan yhtenä maailman esteettömämmistä kaupungeista, ja esimerkiksi Gran Canarialla, Teneriffalla, Lanzarotella ja Fuerteventuralla on paljon esteettömiä vaihtoehtoja.

– Kanariansaaret on minulle talvella se ihana pakopaikka tästä kylmyydestä ja lumesta.

Kalmari on innostuja ja haluaa innostaa myös muita. 

– Monet jännittävät tosi paljon, varsinkin niitä ensimmäisiä matkoja. Koko ajan tulee [uusia] ihmisiä, jotka vammautuvat ja sairastuvat – aihe on uusi aina jollekin. Mutta se ei ole niin vaikeaa, miltä se ehkä saattaa tuntua.

Matkailusta haaveilevalle hänellä on selvä viesti.

– Lähde, hän sanoo naurahtaen.

Lue myös: Pyörätuolilla liikkuva Silja joutui matkustamaan puolitoista tuntia vain vaihtaakseen raidetta

Näkövammainen Heidi ei saanut luvattua apua Tallinnan-laivalla – "Piti tulla elämäni parhain risteily, mutta tulikin kamalin"