Tänään 2.2.2012 vietetään kansallista kaksosten päivää. Yhteinen kasvuympäristö ei merkitse, että sisarukset olisivat toistensa kopioita. Kaksoset paljastavat, kuinka erilaisia heistä on tullut – yhteisestä kasvuympäristöstä huolimatta.
”He suhtautuivat toisiinsa jotenkin huvittuneen suvaitsevaisesti ja olivat kumpikin itsenäisiä. He eivät vaivautuneet toistensa takia, kumpikaan ei yrittänyt ymmärtää toista tai tehdä vaikutusta toiseen. Sekin saattaa olla eräs viihtymisen muoto.”
Tämä Muumeista tuttu teksti kuvaa hyvin elämääni kaksosena. Olen ollut sitä jo 30 vuotta, mutta kukaan, joka näkee minut ja kaksoseni, ei voisi uskoa meitä sisaruksiksi. Meissä on niin vähän samaa, että olen jo täysin tottunut äimisteleviin kommentteihin ja epäuskoisiin katseisiin. Olemme toistemme vastakohdat paitsi ulkonäöltämme, myös luonteeltamme.
Erilaisuutemme tuli esille jo lapsena. Kun toinen meistä oli harkitseva ja huolellinen, toinen oli huolimaton huithapeli. Kun toinen meistä oli äärettömän turhamainen, toinen potki mieluummin jalkapalloa pihalla. Myös lahjakkuutemme oli jakaantunut selkeästi. Toinen meistä oli haka matematiikassa ja kielissä, toinen pärjäsi paremmin luovissa aineissa. Yhteistä meissä oli vain ujous ja yhteinen arvomaailma. Epäoikeudenmukaisuus ja kovat arvot saivat kummankin selkäkarvat nousemaan pystyyn. Kotona erilaisuuttamme ei erityisemmin ruokittu. Meillä oli yhteinen koulutie, samat harrastukset ja ystävät. Jostakin syystä meistä kuitenkin kasvoi toistemme vastakohtia.
Erilaisuudestamme huolimatta meidätkin niputettiin muiden kaksosten tapaan helposti yhteen. Opettajien tai koulukavereiden heitoiksi tarkoitetut kommentit toisesta puoliskosta ärsyttivät etenkin teini-iässä, jolloin oli tärkeää löytää oma tie ja oma identiteetti. Monet pitivät meitä oikeana paitana ja peppuna, mikä oli niin ikään loukkaavaa. Tiesimme kuitenkin jo varhain, että löytäisimme oman juttumme. Kun lähdimme opiskelemaan eri paikkakunnille, elämämme itsenäistyi aivan uudella tavalla. Viihdymme kuitenkin yhä toistemme seurassa ja ystäväpiirimme on osittain sama. Poikaystävä, joka ei pitäisi kaksossiskostani, ei olisi poikaystäväni kauaa.
Erilaisuus on ollut kenties kaksossuhteemme kantavin voimavara. Kun ei tarvitse tuijottaa itsensä peilikuvaa, toinen on helpompi hyväksyä. Joskus minusta tuntuu, että vain kaksoseni seurassa voin olla täysin oma itseni. Onkohan niin, että se huvittuneen suvaitsevainen asenne jota siskoltani saan, on mahdollista vain niiden kesken, jotka tuntevat toisensa läpikotaisin?
Identtisyys ei merkitse samanlaisuutta
Edes identtinen kaksonen ei kasva toisensa kopioksi, vaikka ihmiset niin usein kuvittelevatkin. Tästä elävä todiste on 28-vuotias Jossu, jonka suhde omaan identtiseen kaksossiskoon Jonnaan on ollut varsin värikäs. Lapsena tytöt viihtyivät niin hyvin keskenään, että kaksikko kaipasi harvoin muita kavereita seuraukseen. Teini-iän kynnyksellä toisen naama alkoi kuitenkin ärsyttää.
Samankaltainen ulkonäkö oli jo aiemmin alkanut hämmentää ympäristöä. Opettajat sekoittivat tyttöjen arvosanoja keskenään ja kevätjuhlassa taidestipendi annettiin kummallekin – olivathan ajatukset kaksosten samanlaisuudesta juurtuneet syvälle ihmisten ajatusmaailmoihin.
Lukiossa tytöt menivät tarkoituksella eri kouluihin ja kaveripiirikin vaihtui. Kun Jossu vietti villiä sinkkuelämää, Jonna viihtyi poikaystävän kanssa kotona. Erilaiset elämäntyylit aiheuttivat myös ristiriitoja. Kotona viihtyvä Jonna paheksui siskonsa railakasta elämäntyyliä, eivätkä riidat olleet harvinaisia. Oman identiteetin hakeminen oli teini-iässä tärkeää.
Vielä tuolloin kaksoset vaikuttivat toistensa vastakohdilta. Maltillinen Jonna ja hetken mielijohteesta toimiva Jossu ovat kuitenkin huomanneet, että iän myötä yhteisiäkin piirteitä on alkanut löytyä.
– Ajattelimme kauan, että minä olen meistä se taiteellisempi, mutta eihän se pidä paikkansa. Luovuus vain kanavoituu meissä eri tavalla, Jossu miettii.
Samanlainen huumorintaju pitää huolen siitä, että entinen taistelupari viihtyy nykyään hyvin keskenään. Identtisiin kaksosiin liitetyt ennakkokäsitykset ärsyttävät kuitenkin yhä oman tiensä kulkijoita.
– Ihmiset kuvittelevat, että kaksoset käyvät vessassakin samaan aikaan. Olen myös täysin kyllästynyt kuulemaan juttuja telepaattisesta yhteydestä tai poikaystävien vaihtamisesta, Jossu sanoo.
Erilaisuudestaan huolimatta tytöt lohduttautuvat ajatuksella, etteivät ole koskaan yksin.
– Seurustelemme kummatkin itseämme vanhempien miesten kanssa. Naureskelemme aina, että voimme muuttaa takaisin yhteen 90-vuotiaana, kun miehemme ovat kuolleet, Jossu nauraa.
Kaksosten päivää on vietetty vuodesta 2010 lähtien. Tänä vuonna päivän teemaksi on valittu esteetön liikkuminen. Suomen Monikkoperheiden ry haluaa kampanjallaan haastaa avainasemassa olevat kiinnittämään suunnittelussa ja palveluiden kehittämisessä huomiota lapsiperheiden sujuvampaan liikkumiseen .
Suomessa syntyy vuosittain kaksoset noin 850 perheeseen, ja kymmenkunta perhettä saa kolmoset.
Lue myös:
Oletko onnellisempi kuin luuletkaan?
MTV3/Helmi
Teksti: Maarit Rasi
Kuvat: Shutterstock