Saksa hirttäytyi velkajarruun ja rimpuilee nyt siitä irti | MTV Uutiset
Saksa hirttäytyi velkajarruun ja rimpuilee nyt siitä irti
Saksan liittokansleri Olaf Scholz.
Julkaistu 16.02.2025 07:34
MTV UUTISET – STT
Velkajarru estää maalle välttämättömät investoinnit, mutta kaikki puolueet eivät suostu puuttumaan siihen asiantuntijoiden neuvoista huolimatta.
Miksi Saksassa junat myöhästelevät, hallitus kaatui ja vihreät investoinnit eivät etene?
Yhteinen vastaus on velkajarru, joka rajoittaa valtiontalouden vuotuisen vajeen 0,35 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Sääntö on huomattavasti kireämpi kuin EU:n vaatimus alle kolmen prosentin vuotuisesta alijäämästä. Maan osavaltiot eivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta saa ottaa velkaa lainkaan.
Velkajarrusta päätettiin vuonna 2009, jolloin finanssikriisi oli käynnissä. Tuolloin Saksan velka suhteessa bruttokansantuotteeseen oli lähenemässä 80:tä prosenttia. Velkaa olivat kasvattaneet jo ennen kriisiä muun muassa Saksojen yhdistymisen jälkeen maksetut tuet entiseen Itä-Saksaan.
Eurooppalaisessa vertailussa luku ei tuolloinkaan ollut erityisen suuri, mutta saksalaisille se oli liikaa. Saksalaisten suhtautumisesta velkaan kertoo jo se, että saksan kielen sana Schuld tarkoittaa paitsi velkaa myös syyllisyyttä. Lisäksi oli aivan aiheellisiakin pelkoja valtionvelan korkomenojen noususta.
Velkajarru esti digitalisoinnin
Pitkään vaikutti siltä, että velkajarru toimisi. Saksalaiset autot kävivät kaupaksi, Venäjältä virtasi halpaa kaasua maan teollisuuden ja kotitalouksien tarpeisiin ja Saksan talous kasvoi kohisten lähes vuosikymmenen ajan samalla, kun velka lyheni. Tällä hetkellä Saksan velkasuhde on runsaat 60 prosenttia, mikä on roimasti alle EU:n keskiarvon.
Velkajarrun takia jätettiin kuitenkin tekemättä välttämättömiä investointeja. Esimerkiksi maan infrastruktuuria ei viime vuosikymmenellä uusittu alkuunkaan tarpeeksi ja digitalisointi jäi tekemättä, vaikka velkaa olisi saanut käytännössä nollakorolla. Tämä kostautui myöhemmin.
Pandemian iskettyä vuonna 2019 maan viranomaiset lähettelivät toisilleen tietoja faksilla, koska toimivia digitaalisia tietokantoja ja yhteyksiä ei aina ollut. Saksan aiemmin täsmällisyydestään tunnetut junat alkoivat myöhästellä alituiseen rataverkon rapistumisen vuoksi, ja sama meno jatkuu yhä.
Satojen miljardien investointitarve
Saksassa on havahduttu investointivajeeseen vasta viime vuosina, kun se on alkanut haitata kansalaisten arjen lisäksi maan taloutta. Saksaa on alettu taas nimittää vuosituhannen vaihteen tapaan Euroopan sairaaksi mieheksi.
Lisäinvestointeja vaatisivat rakenteiden ja digitalisoinnin lisäksi ainakin vihreä siirtymä, Ukrainan tukeminen ja maan oman puolustuksen vahvistaminen. Näiden kaikkien tulppana on velkajarru.
Ajatuspaja Dezernat Zukunftin tutkimuksen mukaan Saksan lisäinvestointien tarve olisi vuosina 2025–2030 lähes 800 miljardia euroa, mikä tarkoittaisi vuosittain noin kolmen prosentin alijäämää.
– Nämä investoinnit ovat yhteensopimattomia tiukan velkajarrun kanssa. Siinä tulisivat vastaan jo EU:nkin alijäämäsäännöt, vaikkei mukana edes ole Ukraina-tukia eikä (Yhdysvaltain presidentin) Donald Trumpin vaatimia korotuksia Nato-maiden puolustusmenoihin, huomauttaa väitöskirjatutkija Antti Ronkainen Helsingin yliopistosta.
Mediayhtiö Bloomberg puolestaan laski, että Ukrainan tukeminen ja sen länsiliittolaisten omien asevoimien vahvistaminen maksaisi seuraavien kymmenen vuoden aikana yhteensä lähes kolme biljoonaa euroa.
Velkariita kaatoi hallituksen
Saksan hallitukset ovat kiertäneet velkasäädöksiä tähänkin asti. Perustuslaki sallii poikkeukset velkasääntöihin kriisien aikana, ja liittopäivät voi päättää poikkeustilasta yksinkertaisella enemmistöllä. Lisäksi on perustettu budjettiraamien ulkopuolisia rahastoja esimerkiksi pandemian, ilmastotoimien ja maan asevoimien vaatimiin kuluihin.
Kun liittokansleri Olaf Scholzin liikennevalokoalitio yritti siirtää pandemiarahaston ylijäämärahoja ilmastotarpeisiin, maan perustuslakituomioistuin puhalsi pelin poikki. Se totesi marraskuussa 2023 rahojen siirron olevan perustuslain vastaista.
– Päätös oli herätys poliittisille päättäjille siitä, ettei sama meno voi enää jatkua, taustoittaa STT:lle vanhempi tutkija Shahin Vallee saksalaisesta Deutsche Gesellschaft für Auswärtige Politik -ajatuspajasta.
Samalla se oli tönäisy, joka johti vuotta myöhemmin hallituksen kaatumiseen. Kun velkajarrua kaikista ehdottomimmin puolustava liberaalipuolue FDP vaati viime syksyn budjettineuvotteluissa Ukrainan tukemisen rahoittamiseksi säästöjä muun muassa ilmastotoimiin, Scholzille riitti, ja hän potki FDP:n pois hallituksesta. Pian sen jälkeen Scholzin sosiaalidemokraattien (SPD) ja vihreiden vähemmistöhallitus sai parlamentilta epäluottamuslauseen ja hallitus kaatui.
Muutoksella laaja kannatus
Velkajarrun höllentämistä tai poistamista ovat viime aikoina ehdottaneet muun muassa useat ammattiliitot, kansainväliset rahoituslaitokset, Talouspolitiikan arviointineuvosto (Sachverständigenrat zur Begutachtung der gesamtwirtschaftlichen Entwicklung) ja Saksan keskuspankki, joka on perinteisesti profiloitunut tiukkana budjettihaukkana.
Muutoksia kannattaa myös enemmistö Saksan puolueista, minkä lisäksi valtaosa kansastakin on tammikuun puolivälissä tehdyn mielipidetiedustelun mukaan kääntynyt muutosten kannalle. Toisin kuin voisi luulla, velkajarrusta irti päästämisen kannatus on melko laajaa lähes kaikkien puolueiden kannattajien keskuudessa eikä kannatuksessa ole merkittäviä eroja oikeiston ja vasemmiston välillä. Jopa jarruun ideologisen puhdasoppisesti suhtautuvan FDP:n kannattajista yli 40 prosenttia haluaisi höllentää velkasääntöjä.
Tästä huolimatta muutos voi olla tuskan takana. Kaikella todennäköisyydellä vaalit voittaa kristillisdemokraatit CDU ja sen baijerilainen sisarpuolue CSU, joka on pitkään ollut velkajarrun vankka kannattaja. Viime aikoina CDU:n puheenjohtaja Friedrich Merz on alkanut vetäytyä puolueen perinteisistä kannoista ja kertonut olevansa avoin velkasäädösten muuttamiselle.
Puolueen vaaliohjelmassa puhutaan kuitenkin yhä velkajarrun pitämisestä voimassa. Economist-lehden haastattelussa Merzkään ei pitänyt velkajarrun höllentämistä ensisijaisena vaihtoehtona vaan suosi sopeutusta, kuten sosiaaliturvasäästöjä, ja byrokratian vähentämistä.
Selkeimmin muutoksia vastustavat FDP ja äärioikeistopuolue AfD.
Ei yhteistä mallia
Vaikka valtaosa puolueista on yhtä mieltä siitä, että velkasääntöjä pitää muuttaa, niillä ei ole yhteistä käsitystä siitä, miten sääntöjä pitäisi muuttaa.
Lisäksi vasemmistopopulistisen Sahra Wagenknechtin uusi BSW-puolue on villi kortti, jonka toimintaa on vaikea ennustaa. Venäjä-mielinen ja Ukrainan tukemista arvostellut ryhmittymä on lähtökohtaisesti velkajarrua vastaan mutta on sanonut vastustavansa myös kaikkia perustuslain muutoksia, jotka johtavat asehankintojen lisääntymiseen.
– Puolustusmenojen lisääminen taas on juuri se asia, josta esimerkiksi kristillisdemokraatit ja SPD pääsisivät helpoimmin yksimielisyyteen, Ronkainen sanoo.
Lisäjengan tilanteen ennustamiseen tuo vielä se, että niin FDP:n, BSW:n kuin perinteisen vasemmistopuolueen Linkenkin kannatus saattaa liittopäivävaaleissa jäädä alle viiden prosentin äänikynnyksen, mikä estäisi niitä lähtökohtaisesti saamasta edustajiaan parlamenttiin.
Vasemmisto-oppositio voi estää
Velkajarrun poistaminen tai muuttaminen edellyttää perustuslain muuttamista, mikä vaatii liittopäivillä kahden kolmasosan enemmistön. Sen saavuttaminen riippuu siitä, mitkä kaikki pienpuolueet ylittävät äänikynnyksen ja mitkä eivät.
– Voi käydä niinkin, että Wagenknecht on vaa’ankieliasemassa superenemmistölle ja kaataa sen, Ronkainen sanoo.
Vanhempi tutkija Shahin Vallee uskoo, että tarvittava enemmistö järjestyy, sillä FDP on änkyröinnillään romahduttanut kannatuksensa ja todennäköisesti putoaa liittopäiviltä. BSW:n hän uskoo tarvittaessa taipuvan tukemaan muutoksia, jos se ylipäänsä pääsee parlamenttiin päättämään asiasta.
Kolme vaihtoehtoa
Vallee esittää kolme eri vaihtoehtoa velkajarrun jatkolle.
– Ensimmäinen ja todennäköisin vaihtoehto on nykymenon jatkaminen ja uusien rahastojen perustaminen budjetin ulkopuolelle. Se on helppoa, ja niin on tehty ennenkin.
Myöskään Ronkainen ei usko, että suuria muutoksia saataisiin aikaan.
– Vaikuttaa siltä, että reformista tulee maltillinen siihen nähden, miten suuri Saksan investointitarve on ja missä kunnossa maan talous on.
Malli voisi toimia niin, että esimerkiksi puolustusmenot jätettäisiin budjettiraamien ulkopuolelle. Vastaavaa höllennystä on suunniteltu myös EU:n velkasääntöihin. Saksassa tätä pitäisi perustella poikkeusoloilla. Olot kiistatta ovat tällä hetkellä poikkeukselliset, kun Ukrainassa soditaan ja Saksan talous on rakenteellisessa taantumassa.
Toinen ja Valleen mukaan parempi vaihtoehto olisi höllentää velkajarrun säädöksiä ja sallia esimerkiksi yhden tai puolentoista prosentin vuosittainen alijäämä, josta voisi vielä poiketa taantuman aikana. Tätä ovat ehdottaneet muun muassa Talouspolitiikan arviointineuvosto ja Saksan keskuspankin pääjohtaja Joachim Nagel.
Keskuspankki on luvannut julkaista tarkemman ehdotuksensa velkajarrun uudistamiseksi vaalien jälkeen.
– Kaikkein paras ja epätodennäköisin vaihtoehto olisi poistaa velkajarru kokonaan. Budjetin alijäämää kuitenkin valvotaan jo EU:n tasolla, Vallee jatkaa.
Jos liittopäiville ei saada perustuslain muuttamiseen vaadittavaa kahden kolmasosan enemmistöä, yksi mahdollisuus olisi muuttaa tapaa, jolla 0,35 prosentin alijäämä lasketaan. Isossa kuvassa näin saatava liikkumavara olisi kuitenkin vähäistä, minkä lisäksi tällainen luova kirjanpito ei välttämättä miellyttäisi maan perustuslakituomioistuinta, johon se epäilemättä vietäisiin.
