Suomessa tehdään uraauurtavaa tutkimusta avaruussäähän liittyen. Helsingin yliopiston tutkijat pyrkivät tietokonemallinnusten avulla selvittämään, millaisia vaikutuksia voimakkaalla aurinkomyrskyllä voisi olla ja miten siihen pitäisi varautua. Pahimmillaan aurinkomyrsky voisi hajottaa esimerkiksi sähköverkkoja ja satelliitteja.
Aurinkomyrskyt näyttäytyvät suomalaisille ja muille pohjoisessa asuville lähinnä kauniina revontulina yötaivaalla. Ilmiö saa alkunsa, kun auringosta purkautuu sähkövarauksen omaavia hiukkasia kovaa vauhtia kohti maapalloa.
Hiukkaset kerääntyvät planeettamme yöpuolelle ja kulkeutuvat Maan magneettikentän ohjaamina kohti pohjois- ja etelänapoja. Sieltä hiukkaset syöksyvät ilmakehään ja näkyvät revontulina.
Aurinkomyrskyihin voi kuitenkin liittyä yllättävän suuria negatiivisia vaikutuksia. Jos purkaus on tavallista voimakkaampi, se voi vahingoittaa esimerkiksi sähköverkkoja, tutkia ja satelliitteja. Esimerkiksi vuonna 2003 keskivoimakas aurinkomyrsky pimensi koko Malmön kaupungin Ruotsissa.
Carringtonin valtava myrsky 1859
Voimakkain tiedetyistä aurinkomyrskyistä tapahtui vuonna 1859 ja se tunnetaan nimellä Carringtonin myrsky. Nimi tulee myrskyn havainneesta brittitiedemiehestä. Myrsky oli niin voimakas, että lennätinlaitteita hajosi ja revontulia nähtiin Karibialla asti.
Modernin ajan voimakkain aurinkomyrsky tapahtui vuonna 1921. Saman kokoluokan myrsky havaittiin myös vuonna 2012, mutta se väisti maapallon.
Tilastojen perusteella on arvioitu, että Carringtonin tason myrskyjä sattuu noin sadan vuoden välein eli sellainen voisi hyvinkin tapahtua lähivuosina. Sellaisen toteutumisen todennäköisyys on samaa luokkaa kuin pandemian puhkeaminen.