Heikki Riihiranta oli ensimmäisiä suomalaisia jääkiekkoammattilaisia Pohjois-Amerikassa. Vancouverin talviolympialaisia konkari olisi lähtenyt seuraamaan paikan päälle, mikäli aika olisi antanut myöten.
Heikki Riihirannan aktiiviurasta on aikaa jo päälle 30 vuotta. Riihiranta seuraa yhä tarkasti lajia.
− Minun piti lähteä paikan päälle Vancouverin talviolympialaisiin, mutta lopulta reissusta olisi tullut liian pitkä, Riihiranta harmittelee.
Konkari ei näe suuria eroja jääkiekossa verratessa omia aktiivivuosiaan nykypäivään.
− Toki taso on parantunut ja laajentunut. Jääkiekko on muuttunut Suomessa vuosien varrella ammattimaiseksi.
Riihiranta katsoo otteluita neutraalilla otteella siitä huolimatta, että hän on lajissa hyvin sisällä.
− Ei siinä tule mitään tunteenpurkauksia. Omat aikani ovat jo kaukana takanapäin. Suomi on tietysti ykkösmaa. Sen jälkeen ei ole väliä kuka pärjää, Riihiranta sanoo.
Jääkiekko viihdyttää
Riihiranta ja kollega Veli-Pekka Ketola olivat vuonna 1974 ensimmäisiä suomalaisia, jotka tekivät ammattilaissopimuksen WHA-liigaan. Suomalaisten alkutaival ison meren takana ei ollut siloinen.
− Mentaliteetti oli tuolloin se, että monen mielestä eurooppalaiset tulivat ja veivät kanadalaisten työpaikat. Vähitellen pelaajia alkoi tulla enemmän, ja heidän oli hyväksyttävä asia.
Riihiranta ja Ketola saivat tuta asenteen myös konkreettisesti jäällä.
− Peli oli alussa kovaa. Säännöt eivät olleet samanlaisia eurooppalaisille ja kanadalaisille, Riihiranta kertoo.
Eurooppalaiset toivat alkuvuosien kritiikistä huolimatta positiivisen tuulahduksen paikalliseen jääkiekkokulttuuriin.
− Kanadalainen jääkiekko oli tuolloin liikaa niin sanottua voimajääkiekkoa, varsin fyysistä peliä. Kun rinnalle tuli entisen Neuvostoliiton ja eurooppalaisten harjoittama syöttöpeli, ottelut muuttuivat yleisölle viihdyttävämmiksi. Se nosti koko pelin tasoa.
Studio55/Jenni Kokkonen