USA 2013. Ohjaus: Ron Howard. Käsikirjoitus: Peter Morgan. Kuvaus: Anthony Dod Mantle. Leikkaus: Daniel P. Hanley, Mike Hill. Musiikki: Hans Zimmer. Pääosissa: Chris Hemsworth, Daniel Brühl, Olivia Wilde, Alexandra Maria Lara, Christian McKay, Pierfrancesco Favino. Kesto: 123 min.
Ron Howardin räjähtävä kilparataleffa Rush (2013) on formulafanien märkä uni.
F1-legendat James Hunt ja Niki Lauda olivat toinen toistensa kiihkeimmät kilpakumppanit 1970-luvun puolivälissä. Hunt (Liam Hemsworth) oli ankarasti bailaava naistenmies, joka antoi aina kaikkensa auton ratissa. Vähemmän komea Lauda (Daniel Brühl) oli vakavammasta puusta veistetty mestari, joka laskelmoi ja analysoi omia siirtojaan loputtomasti.
Rush ulvahtaa valkokankaalle täysillä, kumi palaa ja yleisön hurmoksen voi aistia bensan katkusta puhumattakaan. Peter Morganin käsikirjoitus keskittyy päähenkilöiden täydelliseen vastakkaisuuteen, joka tiivistää jännityksen äärimmilleen. Tarinaa kerrotaan sekä takaumin että keskittyen vuoden 1976 F1-kauteen, jonka dramaattisista vaiheista versoi monta sankaritarinaa.
Howardin dynaaminen ja viihdyttävä elokuva on myös mainio ajankuva formulasirkuksen pelinhengestä ennen 1990-luvun puolivälissä tehostettuja turvatekijöitä.
Huntin ja Laudan uran alussa F1:t olivat kirjaimellisesti leikkiä kuoleman kanssa, kuten kertoja elokuvan alussa toteaa. Joka kaudella sai surmansa pari ammattikuskia.
Vaarat ja toisaalta niistä piittaamattomuus olivat myös ajajien ja heidän talliensa asenne. Riskinotto oli koko kupletin juoni – miksi lähteä kisaan, jos ei ole valmis pistämään koko elämäänsä peliin? Viikatemies oli osa myös nälkäistä yleisöä, joka ensimmäisenä haistoi veren radalla.
Liam Hemsworth ja Daniel Brühl loistavat avainrooleissa kilparatojen kukkotappelijoina, joiden nokkapokka jalostuu molemminpuoliseksi kunnioitukseksi. Hemsworthin Hunt on tapauksena mielenkiintoinen – mikä sai superlahjakkuuden elämään lyhyen elämänsä hullun intohimoisesti?
Brühlin ”rotannaamainen” Lauda on silti himpun verran kiehtovampi kulmikkaana ja jotakuinkin täydellisen tosikkomaisena tyyppinä.
Naisia tämä adrenaliinipiikkiä muistuttava elokuva ei imartele, mutta eipä tässä siitä ole kysymyskään. Sairaanhoitajat, lentoemännät, huippumallit ja vaimot ovat omiaan vain varastamaan huomion olennaisesta eli ajamisesta. Tunteilu on pahasta, sillä syvät tunteet saavat miehen painamaan jarrua kaasuttamisen sijaan.
Teksti: Outi Heiskanen