Kentin takavuosien keikoilla bändiä oli luultavasti kielletty hymyilemästä lavalla. Eilen illalla kaikki oli toisin.
Rakkaan länsinaapurimaamme Ruotsin suurin rock-yhtye Kent ilmoitti maaliskuun 13. päivänä julkaistulla näyttävällä, viittauksia bändin uraan vilisseellä videolla lopettavansa uransa.
Yhtye tiedotti, että se julkaisee vielä yhden albumin ja kokoelmalevyn sekä lähtee Islantia lukuun ottamatta kaikki Pohjoismaat kattavalle jäähyväiskiertueelle, joka huipentuu Kentin uran vihoviimeiseen konserttiin Tukholmassa 17. joulukuuta 2016.
Kent on ollut niin minulle kuin lukuisille muillekin 1970- ja 1980-luvun vaihteen molemmin puolin syntyneille (ja monille nuoremmillekin, toki) valtavan tärkeä yhtye. Bändi on innostanut opettelemaan ruotsia, hypistelemään levyjen kansilehtisiä sanakirja kädessä sanoja suomentaen.
Kent on ollut synonyymi sanaparille pohjoismainen melankolia. Vuoteen 2005 asti se oli sitä sanaparin indie- ja kitarapop-painotteisessa merkityksessä ja siitä eteenpäin kantaaottavana, mutta kaikki Pohjoismaat kattaneen jättisuosion jälkeen paikkaansa hakeneena tanssipop-bändinä.
Toistetaan se vielä kerran: Kent on ollut minulle valtavan tärkeä yhtye.
Olihan se siis pieni shokki, kun tieto siitä, että laulaja Joakim Bergin, kitaristi Sami Sirviön, basisti Martin Sköldin ja rumpali Markus Mustosen muodostama Kent lopettaa, porautui verkkokalvoille ja alitajuntaan YouTube-videon välityksellä.
Mitä enemmän asiaa alkujärkytyksestä toivuttuaan mielessään pyöritteli, sitä järkevämmältä se tuntui. Kentin suosio esimerkiksi Suomessa oli vaihtunut vuoden 2005 Helsingin Käpylän 12 000 hengen yleisön keränneestä jättitelttakeikasta esiintymiseen Provinssissa kesällä 2015 päivänvalossa, kellonaikaan, jota ei festarien päälavoilla huippuvuosinaan nähdylle yhtyeelle olisi kymmenen vuotta aiemmin voinut kuvitellakaan.
Bändin suosio kotimaassaan Ruotsissa on ollut vakaata, mutta silti merkkejä luomisvoiman ehtymisestä ja siitä, että yhtye alkaisi toistaa itseään, oli havaittavissa jo muutaman viimeisen pitkäsoiton (Jag är inte rädd för mörkret, 2012, ja Tigerdrottningen, 2014) ajan.
Siispä lopetusilmoitus tuntui, suurimman tunnekuohun mentyä ohi, lähinnä luonnolliselta ja järkevältä.
Eilen illalla se sitten tapahtui: Kent soitti viimeisen keikkansa Helsingissä.
Kappalevalinnoista voisi mutista, mutta Kentin uran viimeinen keikka Helsingissä oli parhaimmillaan liikuttavan harras tapahtuma. Se oli myös näyttävä: taustavideot, joissa nähtiin niin myrskyävää merimaisemaa kuin lumessa peuhaavia tiikereitäkin, tukivat esiintymistä tyylikkäästi.
Viime vuosien konepop-Kent oli läsnä läpi koko konsertin, jopa yhtyeen vuosituhannen vaihteessa julkaistuissa kappaleissa.
Vuonna 1999 julkaistun Hagnesta Hill -levyn pakahduttavan kaunis Stoppa mig juni (Lilla ego), vuoden 1997 Isolan ahdistavan melankolinen ja haikea Innan allting tar slut, Ruotsissa yhdeksi Kentin suosituimmista kappaleista sekä häiden toivebiisiksi noussut Om du var här -singlen b-puoli Utan dina andetag ja jättihitti Musik non stop soivat kaikki enemmän tai vähemmän tanssipop-painotteisina.
Ja näiden versioiden lomassa uudemmat Kent-kappaleet, yhtyeen viimeiseksi jäävän studioalbumin, toukokuussa julkaistun Då som nu för alltid -levyn kappaleita myöten toimivat parhaimmillaan loistavasti.
Encore-osuudessa yhtye esitti erikoisesti kaksi kappaletta uudelta levyltä, mikä varmasti tuntui iskulta vasten kasvoja vanhempaa materiaalia toivoneille. Ehkä Kent vielä kerran halusi korostaa jääräpäisyyttään ja omaehtoisuuttaan: se tekee tasan niin kuin se haluaa.
Tunnelma Hartwall Arenassa oli harras. Tämä korostui, kun Joakim Berg esitteli yhtyeen kiertuesoittajineen ja -laulajineen. Koko 11 000 hengen yleisö oli hiirenhiljaa, kun Berg puhui – ja hymyili.
Kent on aina tunnettu yhtyeenä, johon sana hymy sopii yhtä hyvin kuin sinappi minttujäätelöön. Siksipä tuntui samaan aikaan sekä oudolta että jotenkin rennolta ja vapauttavalta, että kaikki yhtyeen jäsenet hymyilivät ja kaulailivat toisiaan.
Ja siitä välittyi yleisöönkin tunnelma, että nyt jotain erittäin merkittävää on päättymässä.
Tottahan se on.
Jotkut voivat ajatella, että nyt Kent lopettaa, Joakim Berg tekee pari soololevyä, jotka eivät menesty, ja sitten viiden vuoden päästä aika onkin jo kypsä Kentin comebackille.
Voi hyvin olla, että niin käy, mutta itse en siihen usko. Kent oli tarina, joka päättyy lopullisesti Tukholman Tele2-areenalla 17. joulukuuta 2016, ja niissä lopullisissa jäähyväisissä minä olen paikalla.
Hartaan ja liikuttavan Kentin viimeisestä Helsingin-keikasta teki myös se, mitä lavalla näkyi: keski-ikäisiä ruotsalaismiehiä, joiden tekemän musiikin tahtiin ja samaa tahtia heidän kanssaan minä olen aikuistunut.
Näky, joka sai tajuamaan, että minäkään en ole enää nuori.
Tack och adjö, Kent. Kiitos ja näkemiin. Teitä tulee ikävä.
---
Nämä kappaleet kuultiin Kentin viimeisellä Helsingin-keikalla eilen illalla:
1. Gigi (albumilta Då som nu för alltid, 2016)
2. 999 (albumilta Jag är inte rädd för mörkret, 2012)
3. Stoppa mig juni (Lilla ego) (albumilta Hagnesta Hill, 1999)
4. Romeo återvänder ensam (albumilta Du & jag döden, 2005)
5. Var är vi nu? (albumilta Tigerdrottningen, 2014)
6. Hjärta (albumilta Röd, 2009)
7. Andromeda (albumilta Då som nu för alltid, 2016)
8. Egoist (kokoelmalevyltä Best of, 2016)
9. Vi är för alltid (albumilta Då som nu för alltid, 2016)
10. Innan allting tar slut (albumilta Isola, 1997)
11. Den vänstra stranden (albumilta Då som nu för alltid, 2016)
12. La belle époque (albumilta Tigerdrottningen, 2014)
13. Ingenting (albumilta Tillbaka till samtiden, 2007)
14. Kärleken väntar (albumilta Vapen & ammunition, 2002)
15. Jag ser dig (albumilta Jag är inte rädd för mörkret, 2012)
16. Musik non stop (albumilta Hagnesta Hill, 1999)
17. Socker (albumilta Vapen & ammunition, 2002)
18. Utan dina andetag (albumilta B-sidor 95-00, 2000)
19. Sverige (albumilta Vapen & ammunition, 2002)
20. 747 (albumilta Isola, 1997)
---
21. Förlåtelsen (albumilta Då som nu för alltid, 2016)
22. Dom andra (albumilta Vapen & ammunition, 2002)
23. Mannen i den vita hatten (16 år senare) (albumilta Du & jag döden, 2005)
---
24. Den sista sången (albumilta Då som nu för alltid, 2016)