Justin Bieberin levylle päässeen suomalaistuottajan tarina: Yksi sähköposti muutti kaiken

Nico Stadi, 29, vastaa puhelimeen aurinkoisessa Los Angelesissa. Hyväntuulinen mies naurahtaa myötätuntoisesti kuultuaan kaamospimeää Helsinkiä kurittavasta sateesta.

Äänestä kuultaa hienoinen, sanoja hauskasti venyttävä amerikkalaisaksentti, ja miehen innostuessa kotimaiset sanat korvautuvat herkästi englanninkielisellä versiolla.

Ja innostunut hän on. Suomalainen musiikkituottajalupaus on saanut peräti kaksi tuottamaansa kappaletta megatähti Justin Bieberin uunituoreelle Purpose-albumille.

Ei mikään pieni saavutus piskuiselta pohjolan kasvatilta.

Silti Stadi itse pitää jalat tiukasti maan pinnalla, sillä hän kokee menestyksen tulleen kovan työn ja sinnikkään unelmien tavoittelun kautta.

– Tuntuu todella luonnolliselta prosessilta. Se ei tunnu oikeastaan miltään, koska menestyksessä on kestänyt niin monta vuotta, hän sanoo MTV.fille.

Helsinkiläispoika maailmalla

Nico Stadi tunnetaan tuttavallisemmin Nico Hartikaisena. Helsingistä kotoisin oleva Hartikainen muutti perheensä kanssa Yhdysvaltoihin Seattleen pojan ollessa 12-vuotias.

Musiikista mies on ollut aina kiinnostunut.

– Perustin ensimmäisen bändini jo teini-ikäisenä Seattlessa. Yhtye kasvoi kouluaikoina ja teimme kaksi ep-levyä. Koulun jälkeen kiersimme ympäri USA:ta, ja levydiilin saimme vuonna 2008. Siinä vaiheessa ymmärsin, että voin menestyä musiikkibisneksessä ja tienata elantoni tällä, Hartikainen kuvailee uransa käännekohtaa.

Hartikainen ehti lopulta tuottaa ja säveltää kappaleita vuosia ennen läpimurtoaan. 

– Alkuvaiheessa tein musiikkia kaikille, jotka vain maksoivat, Hartikainen naurahtaa.

Pari vuotta sitten Pulse Recordings -yhtiö kiinnitti hänet riveihinsä musiikintuottajaksi ja kappaleidentekijäksi. 

– Minulla on ehkä saattanut kestää vähän kauemmin päästä pinnalle siksi, että olen tehnyt niin montaa erilaista musiikkityyliä. Useasti tuottajat keskittyvät tiukasti vain yhteen tyyliin. Silti monipuolisuus kannatti, koska nyt olen tässä ja soundini on tunnistettava, Harkinainen analysoi.

Bieber-mania

Mutta miten suomipoika sai kappaleensa miljoonien teinityttöjen idolin levylle?

–Get used to me -kappaleen tein Pulsen johtajan Joshin kotistudiossa. Sitä ei suoraan tehty kenellekään, kuulin vasta myöhemmin, kenelle se lopulta päätyi, suomalaistuottaja kertoo.

Toinen levylle päätynyt kappale, Children, päätyi levylle tuottajan tutun kautta, joka tuntee Bieberin hyvin. 

– Hän oli tehnyt Bieberin kappaleeseen tuotannon, mutta jostain syystä he eivät tykänneet siitä. Kappale unohtui pitkäksi aikaa. Ystäväni lähetti sen minulle ja pyysi minua tekemään siihen uuden tuotannon.

– Tein sen ja lähetin sen takaisin. En kuullut siitä sen jälkeen mitään kuukausiin. Ajattelin, että miten vain. Yhtäkkiä sain sähköpostin, jossa luki että kappale menee Bieberin levylle, hän nauraa.

Hartikainen paljastaa, että kappaleiden tekoon ei mennyt aikaa kuin muutamia päiviä.

– Olen käyttänyt joihinkin biiseihin kuukausia. Tein näitä kahta kappaletta ehkä pari päivää. Joskus se prosessi on vain mystinen ja onnistuu nopeasti, Hartikainen naurahtaa.

Bieberiä Hartikainen ei kuitenkaan ole tavannut, vaikka hänen nimensä komistaa teini-idolin levyä.

– Meidän piti mennä studioon pari kuukautta sitten ystäväni kanssa, joka taas on Bieberin hyvä ystävä. Se ei kuitenkaan onnistunut, Bieberin aikataulut kun ovat hieman hullut. Mutta varmaan törmään häneen ennemmin tai myöhemmin, hän nauraa.

Hartikainen sanoo, että asiassa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Nykyaikana tuottajan ei tarvitse olla paikan päällä tekemässä musiikkia tai edes tavata artistia, sillä työtä pystyy tekemään missä tahansa. 

– Se on myös todella harvinaista, jos kappale menee vain yhden tai kahden käsiparin läpi. Olet jo todella iso nimi, jos saat lähettää suoraan kappaleesi artistille.

– Sitä paitsi kautta pop-historian levyntekeminen on aina ollut sellainen yhteistyön tulos, eikä vain artistin omaa aikaansaannosta, hän lisää.

Suomalaista melankoliaa

Justin Bieberin nimi ansioluettelossa on suuri asia erittäin kilpailuilla musiikkimarkkinoilla. Tämän tason jalansija tarkoittaa käytännössä sitä, että Hartikainen voi entistä vapaammin valita ne työt, mitä haluaa tehdä. 

– Se on hieno asia, että pystyn sanomaan nyt myös "ei" joillekin jutuille, ja voin valita enemmän sitä, mihin laitan oman nimeni, hän sanoo.

Bieberin jälkeen ura on edennyt harppauksin, ja puhelin on soinut. Hartikainen vihjaa, että hän on mukana tuottamassa muutamia isoja artistinimiä – tosin hän ei voi kertoa, keistä kaikista puhutaan.

– Mutta olen kyllä ollut muutaman kerran jo ihan, että wau, hän kuvailee.

Supertähtien sijaan Hartikainen fanittaa kuitenkin eniten Suomessa tuntemattomia, nuoruudenaikaisia indiebändejä ja –artisteja, joista osaa hän on päässyt tuottamaan vuosien saatossa.

– Minun isoimmat lempparini ovat tosi perinteisiä. Olisi kyllä upeaa, jos pääsisin studioon esimerkiksi Herbie Hancockin tai Stevie Wonderin kanssa, hän fiilistelee.

Suomeen mies ei ole lähivuosina palaamassa, sillä uraa kannattaa takoa nyt, kun rauta on tulikuumaa. Tulevaisuudessa hän haluaisi muuttaa pois Los Angelesista – mutta siinä vaiheessa nimeä pitää olla niin paljon, ettei asuinpaikalla ole enää väliä.

– En ole asunut Suomessa 16 vuoteen ja viimeksi kävin siellä neljä vuotta sitten. Seuraavat viisi-kymmenen vuotta aion olla täällä. 

Hartikainen veikkaa, että suomalaisuus on hänessä silti syvällä, vaikka kotimaa onkin kaukana. Hän paljastaa, että hänen omassa tyylissään kuultaa slaavilainen melankolia.

– Tykkään mollivoittoisista kappaleista. Kuuntelen myös varmaan monen mielestä erikoisia suomalaisia vanhoja kappaleita ja etsin sieltä inspiraatiota.