Läntinen ja itäinen ruokakulttuuri olivat aikoinaan törmäyskurssilla kymenlaaksolaisessa keittiössä. Itäiseen perinteeseen kuului uunin päivittäinen käyttö, jonka ansiosta pöydässä oli usein tuoretta ja hapanta ruisleipää sekä laatikkoruokia. Läntisen tyylin mukaisesti uunia lämmiteltiin puolestaan harvakseltaan, jolloin leipä syötiin kuivattuna ja keittoruuat olivat yleisiä. Lisäksi lännessä arvostettiin makeaa tai hapanmakeaa ruokaa. Ilmansuuntien tuottamat erot ovat maakunnassa tasoittuneet 1800-luvulta lähtien, mutta suuntauksista jäi jäljelle moninainen ruokakulttuuri.
Maakunnassa maistuu rieska
Nykyisin runsas uunin käyttö on tyypillistä kymenlaaksolaisille ruuille. Lisäksi keittiöissä viipyy usein leipomusten tuoksu. Maakunta on pääosin kuulunut niin sanotun pehmeän leivän alueeseen, jolloin uunit ovat olleet rakennuksen sisällä ja leipää on leivottu usein. Kymenlaaksossa on leivottu paljon rieskoja, jotka on yksinkertaisimmillaan tehty vedestä ja jauhoista. Eräs leipäperinteen erikoisuuksia on perunalepuska.
Viime sodan jälkeen karjalaiset toivat tullessaan karjalanpiirakkakulttuurin. Vaikka leipäkulttuuri onkin yhtenäistynyt, niin länsisuomalaiset imelälimput, mallasleivät samoin kuin verileivät ovat Kymenlaaksossa melko harvinaisia. Kahvileipää on maakunnassa leivottu vain juhliin.
Happamuus ja sienet tulivat idästä
Mieltymys happamaan on tullut Kymenlaaksoon ilmeisesti Venäjältä ja Virosta. Hapanleivän lisäksi happamuus on ollut suosittua muissakin ruuissa. Virolahdella on jo kauan vietetty kesäisin hapanvellijuhlia. Kyseinen velli on valmistettu herneistä, perunasta ja hapantaikinan juuresta. Parhaimmalta velli maistuu voisilmän kanssa. Muita happamia ruokia ovat olleet rahkasta ja piimästä valmistetut leivonnaiset ja jälkiruoat sekä hapankaali.
