Läntinen ja itäinen ruokakulttuuri olivat aikoinaan törmäyskurssilla kymenlaaksolaisessa keittiössä. Itäiseen perinteeseen kuului uunin päivittäinen käyttö, jonka ansiosta pöydässä oli usein tuoretta ja hapanta ruisleipää sekä laatikkoruokia. Läntisen tyylin mukaisesti uunia lämmiteltiin puolestaan harvakseltaan, jolloin leipä syötiin kuivattuna ja keittoruuat olivat yleisiä. Lisäksi lännessä arvostettiin makeaa tai hapanmakeaa ruokaa. Ilmansuuntien tuottamat erot ovat maakunnassa tasoittuneet 1800-luvulta lähtien, mutta suuntauksista jäi jäljelle moninainen ruokakulttuuri.
Maakunnassa maistuu rieska
Nykyisin runsas uunin käyttö on tyypillistä kymenlaaksolaisille ruuille. Lisäksi keittiöissä viipyy usein leipomusten tuoksu. Maakunta on pääosin kuulunut niin sanotun pehmeän leivän alueeseen, jolloin uunit ovat olleet rakennuksen sisällä ja leipää on leivottu usein. Kymenlaaksossa on leivottu paljon rieskoja, jotka on yksinkertaisimmillaan tehty vedestä ja jauhoista. Eräs leipäperinteen erikoisuuksia on perunalepuska.
Viime sodan jälkeen karjalaiset toivat tullessaan karjalanpiirakkakulttuurin. Vaikka leipäkulttuuri onkin yhtenäistynyt, niin länsisuomalaiset imelälimput, mallasleivät samoin kuin verileivät ovat Kymenlaaksossa melko harvinaisia. Kahvileipää on maakunnassa leivottu vain juhliin.
Happamuus ja sienet tulivat idästä
Mieltymys happamaan on tullut Kymenlaaksoon ilmeisesti Venäjältä ja Virosta. Hapanleivän lisäksi happamuus on ollut suosittua muissakin ruuissa. Virolahdella on jo kauan vietetty kesäisin hapanvellijuhlia. Kyseinen velli on valmistettu herneistä, perunasta ja hapantaikinan juuresta. Parhaimmalta velli maistuu voisilmän kanssa. Muita happamia ruokia ovat olleet rahkasta ja piimästä valmistetut leivonnaiset ja jälkiruoat sekä hapankaali.
Kymenlaaksossa on käytetty monipuolisesti luonnonvaraisia sieniä ja marjoja. Sienet ilmestyivät aikoinaan ruokapöytiin venäläisten ansiosta. Sieniä kerättiin huviloihin myytäviksi ja samalla niitä opittiin itsekin käyttämään. Marjojen yhdistäminen viljaan on ollut melko yleistä. Tyypillisimpiä Kymenlaakson marjaruokia ovat olleet esimerkiksi uunipuolukkapuuro, marjamämmi ja marjareemi.
Ruuille keksittiin hauskoja nimiä
Maakunnan ruuat ovat aikojen kuluessa saaneet leikkisiä nimiä. Esimerkiksi retsukka, puolapipa, perpuusi, pirinä, tikkutollo, pirana ja marjaressu ovat kaikki marjamämmin synonyymejä. Elimäellä tikkutollolla tarkoitetaan perunalimpputaikinaa, jota syötiin puuron tapaan. Nimet ovatkin usein paikkakuntakohtaisia, joten ruokien oikeista ja vääristä nimityksistä ei kannata kiistellä.
Ruokakulttuuria vaalitaan
Viime vuosina Kymenlaaksossa on kiinnitetty paljon huomiota ruokakulttuuriin. Maakunnassa on kartoitettu historiaa, kehitelty vanhan pohjalta uutta ja edistetty voimakkaasti pienimuotoista elintarviketuotantoa. Kymenlaaksossa valmistetaankin nykyisin muun muassa villisikatuotteita, lammasjalosteita, useita erilaisia marjatuotteita, juustoleipää, liköörejä ja viinejä, luomuleipää, kalajalosteita sekä makeisia. (Finfood)
Kokeile perunalepuskaa
n. 16 kpl
n. 12 keskikokoista perunaa maitoa 1 tl suolaa 1 kananmuna n. 2 dl vehnäjauhoja n. 2 dl ohrajauhoja
1. Kuori perunat ja keitä ne kypsiksi. Survo perunat ja lisää joukkoon maitoa niin, että siitä tulee sosemaista. 2. Lisää soseeseen suola, muna ja jauhoja niin paljon, että saat käsin leivottavan pehmeän taikinan. 3. Jaa taikina osiin ja pyöräytä ne palloiksi. 4. Taputtele pallot n. 1 cm:n paksuisiksi ja n. 10 cm:n suuruisiksi leipäsiksi. 5. Pistele lepuskat haarukalla ja paista n. 20 minuuttia 200 asteessa, kunnes ne ovat väriltään kauniin ruskean täpläisiä. 6. Nauti munavoin kanssa.
Muunnelma:
Voit nopeuttaa lepuskoiden valmistusta käyttämällä soseen valmistukseen perunahiutalepakastetta tai perunasosejauhetta. Voit myös käyttää hyväksi ruokailusta jääneen perunasoseen.
Perunalepuskoja on tehty ainakin Kouvolassa, Valkealassa ja Anjalankoskella. Ne ovat herkullisia maultaan, edullisia valmistaa ja tuovat vaihtelua leipäpöytään.
Lähde: Kymenlaakson Marttapiiriliitto ry / Merja Rossi.