Risto lähti tapaamaan sepelikuskia – mökkitiellä vastaan tulikin vihainen karhuemo ja kolme poikasta

Risto Vainio lähti kesäaamuna mökkitietä pitkin sovittuun tapaamiseen sepelikuskia vastaan. Tarkoituksena oli levittää sepeltä mökkitielle, mutta matka loppuikin lyhyen, kun vastaan tuli vihainen karhuemo ja kolme poikasta.

Risto Vainio heräsi aamulla tavalliseen tapaansa mökiltään Virroilta Pirkanmaalta. Hän oli sopinut kello yhdeksältä tapaavansa sepelikuskin. Tarkoituksena oli paikkailla mökkitietä.

Vainio kulki maantietä pitkin, kunnes huomasi sivusilmällään jotakin liikettä pellonlaidalla. Pellon vasemmalla puolella on nuorehkoa metsää. Pellon reunassa, noin viidentoista metrin päässä, temmelsi kolme karhunpoikasta.

– Ne ryntäsivät ilosena minua kohti. Noin kolme keskikokoisen koiran kokoista karhunpentua, Vainio kuvailee.

Emo ei piitannut kohtaamisesta

Emo ei yhtynyt iloiseen kohtaamiseen, vaan lähti vihaisesti tulemaan Vainiota kohti.

– Ne tulivat noin 10 metrin päähän minusta. 

Vainio ei pohtinut sekuntiakaan, vaan vaistonvaraisesti kääntyi rauhallisesti ympäri ja lähti kävelemään tulosuuntaansa.

– Kyllä minä muutaman kerran taakseni vilkaisin, että seuraavatko perässä, emo sieltä mulkoili vähän aikaa. 

Vainio soitti sepelikuskille kiireen vilkkaa, ettei pääse tapaamiseen, sillä matkassa olikin karvainen mutka.

Riistanhoitoyhdistys: "Vainu jäänyt saamatta"

Risto soitti myös paikalliselle riistanhoitoyhdistykselle. Sieltä he kertoivat tehneensä havaintoja samasta karhupentueesta pitkin kevättä.

– Todennäköisesti tässä on käynnyt niin, että karhunaaras ei ole saanut ilmavirran tuomaa vainua Ristosta. Kyseinen päivä oli sateinen ja tuulinen. Karhuilla on tarkka hajuaisti, ja ne tunnistavat ihmisen läheisyydessä sen perusteella, toteaa paikallisen riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Tapio Luuri.

Karhun näkö on melko huono, mutta sen haju- ja kuuloaisti on erittäin kehittynyt. Se on Luurin mukaan niiden elinehto ruoan ja turvan kannalta. Tyypillisesti karhun kohtaakin vain sen tullessa yllätetyksi. Karhu nousee usein takajaloilleen tähystääkseen ympäristöä, on kokoonsa nähden hyvä kiipeilijä ja myös hyvä uimari.

– Usein ihmisen kohdatessa karhunaaras karjaisee pentunsa kiipeämään puuhun piiloon ja vartioi itse tilannetta. Tässä on käynnyt sattuma, että ei ole ehditty reagoida.

Luurin mukaan pennut ovat temmeltäneet Ristoa kohti silkasta uteliaisuudesta. Luuri kävi tarkistamassa kohtaamispaikan tapahtuneen jälkeen, ja tunnisti pentujen painijälkiä pellolta.

– Tyypillistä karhunpentujen käyttäytymistä.

Miksi karhu on näin lähellä asutusta?

Jos karhunaaraalla on pentuja, pysyttelee se yleensä tietyllä alueella. Naaraskarhu synnyttää pentuja noin 2-4 vuoden välein. Uroskarhut sen sijaan voivat vaeltaa jopa satoja kilometrejä.

Kun karhuemolla on poikasia, suojelee se niitä uroskarhuilta. Uroskarhut saattavat kiima-aikaan jopa tappaa pennut paritellakseen. Siksi naaras etsii alueen, jonka kokee pentueelleen turvalliseksi. Siksi se saattaa mennä näinkin lähelle ihmisasutusta.

Tämän pentueen poikaset ovat syntyneet talvella. 

– Pennut seuraavat vuoden, joskus ylikin emoa. Syksyllä niiden reviiri laajenee.

Yleensä karhut saavat 1-2 pentua, joten tapauksessa kyseessä on hyvävointinen naaras. 

Miten karhun lähellä asuvan ihmisen kannattaa toimia?

Luuri toppuuttelee pelkoa karhuja kohtaan.

– Vaikka näköhavainnot karhuista ovat lisääntyneet, on varsinkin pentujen kohtaaminen hyvin harvinaista.

Luurin mukaan tämä karhuyksilö ei ole kokenut tilannetta uhkaavaksi, koska on nähnyt ihmisliikkettä alueella aikasemminkin. Lisäksi se on tunnistanut luonnolliset hajut.

– On kuitenkin hyvä muistaa, että karhuemo on hyvin suojelevainen poikasiaan kohtaan. 

Luurin mukaan karhuilla on myös hyvä muisti. Se muistaa tietyt paikat ja reitit tarkasti.

– Vaaratilanteita välttääkseen olisi tärkeää, etteivät ihmiset jättäisi esimerkiksi kalajätettä tai muuta ruokaa pihalle. Tärkeintä on, että karhunaaras saa kasvattaa pentunsa nyt rauhassa.

Lue myös:

    Uusimmat