Kesälomat eivät krp:n päällikön rikostutkintaa hidastaneet. Vauhti on ollut hämmentävä, kirjoittaa MTV:n rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä.
Poliisin tietolähdetoiminnan tutkinta alkoi jo loppuvuodesta 2013, kun silloinen sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) teki rikosilmoituksen Helsingin poliisista. Tutkinnassa ja syyteharkinnassa ei ollut kiire, sillä oikeuskäsittely alkaa vasta tällä viikolla, neljä ja puoli vuotta myöhemmin.
Krp:n päällikön Robin Lardotiin liittyvien epäilyjen osalta vauhti on ollut toista luokkaa.
2. heinäkuuta jutun tutkinnanjohtaja tiedotti, että vuosikymmenen alussa poliisihallituksessa työskennellyttä Lardotia on syytä kuulla epäiltynä. Esitutkinta kesti reilun kuukauden ja päättyi viime perjantaina.
Heti maanantaina Lardot sai syytteen virkarikoksesta ja juttu alkaa tiistaina valmisteluistunnolla.
Tässä voi ihmetellä, eikö Lardotin osuus todellakaan tullut aikaisemmin esille. Hän työskenteli kuitenkin poliisihallituksessa keskeisellä paikalla 2010-13 poliisijohtajana ja rikostorjuntayksikön päällikkönä.
Epäselvä tilanne
Nopea aikataulu aiheuttaa juttuun ristiriitaa.
Lardotin syytteet olisi tietysti syytä käsitellä samassa oikeudenkäynnissä kuin muiden korkeiden poliisien syytteet. Se ei ole kuitenkaan aivan yksinkertainen asia, koska oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluu se, että syytetyllä on aikaa puolustuksensa järjestämiseen.
Tiistaina on siis valmisteluistunto ja varsinaisen käsittelyn on määrä alkaa elokuun lopussa.
Helppo ratkaisu olisi tietysti lykätä juttua tuonnemmaksi. Eläköityneellä poliisiylijohtajalla Mikko Paaterolla ja Helsingin entisellä poliisikomentaja Jukka Riikosella tuskin olisi mitään vaikkapa kuukauden lykkäystä vastaan.
Toisaalta Helsingin poliisipäällikkö Lasse Aapio on pidätettynä virastaan, jonka takia juttu pitäisi käsitellä pikaisesti. Lykkäys vaikuttaisi hänen oikeusturvaansa.
Tästä epäilemättä taitetaan peistä valmisteluistunnossa.
Tietolähteitä ei kirjattu
Jutussa on kyse siitä miten Helsingin huumepoliisi kirjasi – tai oli kirjaamatta – tietoja tietolähteistä ja niiden käytöstä viime vuosikymmenen vaihteessa. Poliisijohtajia syytetään siitä, etteivät he puuttuneet tilanteeseen.
Jutussa varmasti puidaan sitäkin, millaisia ohjeita ja määräyksiä tietolähteistä tuolloin oli.
Poliisit ovat iät ajat käyttäneet tietolähteitä tai vinkkimiehiä, vasikoita ja kalveja kuten slanginimitykset kuuluvat.
Tietolähteistä säädettiin laissa vuonna 2005. Tuolloin poliisilakia uudistettiin ja se ulotettiin poliisin niin sanottuun harmaan alueen toimintaan eli peitetoimintaan, valeostoihin ja tietolähteiden käyttöön. Tuolloin säädettiin, että tietolähdettä koskevat tiedot voidaan tallettaa henkilörekisteriin.
Tietolähderekisteri herätti heti epäluuloa. Osa poliisimiehistä koki, että omat kalvit yritettiin kaapata yleiseen käyttöön.
Luottamuksellisen suhteen rakentaminen rosvoon ei ole helppoa.
Taustalla vanha poliisirikostutkinta
Epäluottamus rekisteriin kasvoi, kun syyttäjä Marianne Semi tutki 2008 Vantaan poliisin ja krp:n epäiltyjä poliisirikoksia. Poliisin epäiltiin käyttäneen tiedottajia, jotka yllyttivät huumeiden salakuljetukseen.
Semi teki kolme kotietsintää krp:n pääkonttoriin Jokiniemeen. Hän yritti päästä kassakaappiin katsomaan tiedottajarekisterin ydintä. Semi koki, että häntä uhkailtiin poliisien taholta. Kolmannella etsinnällä Semi pääsikin kassakaappiin, mutta sieltä ei löytynyt mitään.
Seuraus oli se, että Semi vaihdettiin pois tutkinnanjohtajan paikalta ja uusi syyttäjä lopetti pikapuoliin yllytysepäilyjen tutkinnan. Semin uhkailujuttukaan ei johtanut mihinkään.
– Tutkintaan suhtauduttiin inhottavana asioiden sotkemisena, Marianne Semi totesi julkisuuteen 2008.
Epäluuloinen asenne
Pohja epäluulolle oli luotu Semin tutkinnassa ja vuonna 2007 puidussa huumepoliisien tiedottajajutussa, jossa siinäkin puitiin ainakin osin julkisesti tietolähteiden käyttöä.
Ja jälkikäteen soppaan voi lisätä vielä Jari Aarnion vaikutusvaltaisen aseman ja ilmeisen halun peitellä omia tiedottajiaan, jotka käräjäoikeuden mukaan olivat mukana huumekaupoissa.
Joka tapauksessa vallalla oli ajatus siitä, ettei tietolähderekisteriin voi oikein luottaa.
Tätä tilannetta kuvaa myös Helsingin poliisin tiedote epäselvyyksien tultua julki HS:n jutussa marraskuussa 2013: ”Poliisilaitoksen näkemyksen mukaan tiedottajatoiminnassa on lähtökohtaisesti perustavaa laatua oleva ongelma: tietolähteen rekisteröityminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Poliisi saa kuitenkin ottaa tietoa vastaan, jos joku haluaa antaa tietoa.”
Nyt sitten selvitetään, mitä ja miten olisi pitänyt rekisteröidä sekä kenen olisi pitänyt valvoa.
Parempi malli olisi se, että menettelytavat ja niiden valvonta olisivat kunnossa jo silloin kun lait tulevat voimaan.