Vanhat ikkunat pyrittiin irrottamaan mahdollisimman ehjinä, jotta ne voitaisiin kierrättää. Tässä oli hyvä apuväline akkukäyttöinen pistosaha, jolla katkottiin ikkunakehysten kiinnittämiseen käytetyt naulat. Seinät oli nimittäin aikoinaan toimitettu tehtaalta valmiina elementteinä ja siellä ikkunat oli kiinnitetty valmiiksi runkotolppiin ampumalla naulat sisäpuolelta kehystä kohden. Niitä ei siis saanut pois kuin katkaisemalla.
Uusien ikkunoiden toimittaja oli käynyt mittaamassa paikat jo ennakkoon ja toimitus tapahtui avaimet-käteen -periaatteella. Uudet ikkunat ovat puu-alumiini-ikkunoita, joiden u-arvo on 1,2. Minimivaatimushan on nykyisin 1,4, joten nämä ovat hiukan sitä parempia. Tähän on päästy sillä, että ikkunassa on selektiivikalvo ja sisimmän lämpölasielementin sisällä argonkaasua.
Talossa ei ole minkäänlaista tulo-poisto -ilmanvaihtojärjestelmää vaan ainoastaan koneellinen, liesituulettimien kautta hoidettava poisto. Siksi ikkunoiden ylälaidassa on puhdistettavalla suodattimella varustettu rakoventtiili raittiin ulkoilman johtamiseksi asuntoon.
Toimittaja antaa asunto-osakeyhtiölle avaimet-käteen -toimituksen yhteydessä työlle ja osille kymmenen vuoden täystakuun, joka sisältää myös 5- ja 10-vuoden määräaikaishuollon. Huollon yhteydessä ikkunoiden mekaniikka huolletaan ja tarkastetaan.
Ikkunoita ei tietenkään tarvitse vaihtaa, jos ne ovat edelleen hyvässä kunnossa. Usein puitteiden väriä halutaan vaihtaa ja useimmiten tummasta vaaleaan - takavuosinahan oli tavanomaista maalata ikkunanpuitteet hyvinkin tummiksi. Esimerkkinä on kuultavalla puunsuojalla käsitelty ikkuna, jonka uudistamiseen antaa ohjeet maalarimestari Risto Hakkarainen.
Kaikkein ensimmäisenä ikkunoista on poistettava kaikki vetimet, tiivisteet, tiivisteiden kiinnityshakaset ja -niitit sekä vastaavat. Puitteet hiotaan nro. 100-120 hiontapaperilla puun syyn suuntaisesti. Kun hiotaan lasin läheltä on hyvä pitää sormea varmistuksena lasin ja paperin välissä: hiontapaperin jättämiä naarmuja ei saa lasista pois millään! Myös konetta on hiomisessa lupa käyttää.
Jos peittomaalatun ikkunan pinta on hyvässä kunnossa, maalia ei tarvitse välttämättä poistaa vaan pinta voidaan myös hioa ja maalata. Jos se kuitenkin on huonossa kunnossa, maali on poistettava sopivilla työkaluilla - kuumailmapuhaltimella ja erilaisilla raapimilla. On muistettava hioa puitteet tämän jälkeen, koska puun "nukka" nousee puhdistuksen jälkeen pystyyn.
Pohjamaali pyritään saamaan millin verran lasin päälle, jolloin lasin ja puitteen välisestä saumasta saadaan tiivis. Vapaalla kädellä tämän onnistuminen on vaikeaa, joten siistin rajan saa aikaan maalin kuivuttua pienellä, varteen työnnettyä parranajokoneen terää muistuttavalla työkalulla. Sillä kuoritaan ylimääräinen maali työntelemällä huolellisesti puitteen suuntaisin liikkein - puitetta vasten sitä ei saa työntää, koska silloin mennään vahingossa juuri sinne puitteen ja lasin väliin, jota maalikalvolla koetetaan suojella.
Työjärjestys:
- hionta
- pohjamaalaus
- kittaus
- kitattujen kohtien hionta
- kitatut ja puhki hiotut kohdat maalataan pohjamaalilla
- kevyt ylihionta kauttaaltaan
- pintamaalaus 1-2 kertaa peittokyvystä riippuen
Remonttikohteissa pohja- ja pintamaali kannattaa sävyttää maalarinvalkoisiksi, joka peittää paljon paremmin kuin perusvalkoinen. Koska aina ei tarkkaan tiedetä, mikä maali pohjalla on ollut kannattaa valita liuotinohenteisia maaleja. Samoin on parasta käyttää puolihimmeää maalia, koska se ei tuo vanhojen puitteiden epätasaisuuksia häiritsevästi esiin.
Minimilämpötila tällaisiin maalaustöihin on +5º C.
(JKA 27.1.2006)