Takka ei ole pelkkä tunnelmanluoja. Energian hintojen jatkuvasti noustessa jokaisen omakotirakentajan tulisi miettiä tulisijojaan ja niiden toteuttamista myös lämmityksen kannalta jo suunnitteluvaiheessa. Varaava takka on ilman muuta paras vaihtoehto.
Reiska tietysti valitsi varaavan takan. Sille valittiin tietenkin paras paikka, mutta siitä seurasi ovela ongelma: jos piippu vietäisiin suoraan vesikaton läpi, se tapahtuisi jiirin kohdalta! Vaan eipä hätiä mitiä, mestarin tietopankista löytyi ratkaisu tähänkin ongelmaan. Ullakkotilan eristeiden paikkeilla tiilinen savuhormi vaihtuu peltiseksi (oikeastaan kyllä haponkestävästä teräksestä valmistetuksi) kevythormiksi, joka tekee sopivan kulman. Sillä tavalla piipun ulosmenoreikää saatiin siirrettyä sivusuunnassa 70 cm ja jiiri jäi ehjäksi.
- Kannattaa muistaa, että rakennusmääräykset asettavat tällaiselle sivusuunnan muutokselle omat rajansa, joten ne on syytä tarkistaa jos tämmöinen tilanne eteen tulee.
Luonnollisesti on selvää, ettei massiivisen takan sijoitusta kannata miettiä enää siinä vaiheessa, kun taloa rakennetaan - sen alusta on vahvistettava jo silloin, kun pohjia valetaan. Rakennesuunnittelija on tehnyt kuvat tähänkin, ja niiden mukaan on mentävä.
Markkinoilla on nykyään myös kevyttakkoja, joista saa kauniin ja kohtuullisen hyvin varaavankin kokonaisuuden vaikka kerrostaloon, jos se muuten on sallittua.
Malttia makkaranpaiston aloittamiseen
Tulisijan muurauksen ensimmäinen vaihe on sen taakse tulevan palomuurin teko. Seuraavaksi tehdään hormi, ja vasta sitten ryhdytään muuraamaan tulisijan runkoa ja kuoria. Reiskalla oli selvä mielipide tulevasta takasta: samanlainen kuin mökillä. Paras suositus on tietenkin oma kokemus - se oli toiminut vuosikaudet hyvin, vetänyt ja varannut lämpöä ja luovuttanut sitä tasaisen miellyttävästi tulematta koskaan pinnasta polttavan kuumaksi. Ainoa ero kotitakkaan oli tiilen väri: mökillä se on punainen, täällä valkoinen. Painoa laitokselle kertyi puolen kolmatta tonnia.
