Remontti-Reiska rakentaa: tulisijat

Reiska tietysti valitsi varaavan takan. Sille valittiin tietenkin paras paikka, mutta siitä seurasi ovela ongelma: jos piippu vietäisiin suoraan vesikaton läpi, se tapahtuisi jiirin kohdalta! Vaan eipä hätiä mitiä, mestarin tietopankista löytyi ratkaisu tähänkin ongelmaan. Ullakkotilan eristeiden paikkeilla tiilinen savuhormi vaihtuu peltiseksi (oikeastaan kyllä haponkestävästä teräksestä valmistetuksi) kevythormiksi, joka tekee sopivan kulman. Sillä tavalla piipun ulosmenoreikää saatiin siirrettyä sivusuunnassa 70 cm ja jiiri jäi ehjäksi.
- Kannattaa muistaa, että rakennusmääräykset asettavat tällaiselle sivusuunnan muutokselle omat rajansa, joten ne on syytä tarkistaa jos tämmöinen tilanne eteen tulee.

Luonnollisesti on selvää, ettei massiivisen takan sijoitusta kannata miettiä enää siinä vaiheessa, kun taloa rakennetaan - sen alusta on vahvistettava jo silloin, kun pohjia valetaan. Rakennesuunnittelija on tehnyt kuvat tähänkin, ja niiden mukaan on mentävä.

Markkinoilla on nykyään myös kevyttakkoja, joista saa kauniin ja kohtuullisen hyvin varaavankin kokonaisuuden vaikka kerrostaloon, jos se muuten on sallittua.

Malttia makkaranpaiston aloittamiseen

Tulisijan muurauksen ensimmäinen vaihe on sen taakse tulevan palomuurin teko. Seuraavaksi tehdään hormi, ja vasta sitten ryhdytään muuraamaan tulisijan runkoa ja kuoria. Reiskalla oli selvä mielipide tulevasta takasta: samanlainen kuin mökillä. Paras suositus on tietenkin oma kokemus - se oli toiminut vuosikaudet hyvin, vetänyt ja varannut lämpöä ja luovuttanut sitä tasaisen miellyttävästi tulematta koskaan pinnasta polttavan kuumaksi. Ainoa ero kotitakkaan oli tiilen väri: mökillä se on punainen, täällä valkoinen. Painoa laitokselle kertyi puolen kolmatta tonnia.

Takkaan tarvitaan montaa erilaista tiiltä. Tulisijan runko on massatiiltä, joka muurataan saviuunilaastilla. Taloustulitiileen puolestaan käytetään liimasaumaa; palomuuriin aivan tavallista muurauslaastia. Mukava tietää, vaikka omakotirakentaja nämä eivät sinänsä paljon liikuta: tulisijan muuraukseen ei ryhtynyt edes Reiska, vaan jätti sen ilman muuta ammattimiehen tehtäväksi. Muurari on rakennustyömaan ässä - ja syystä.

Työ oli tosin tällä kertaa helpoimmasta päästä: takka tuli tehtaalta niin valmiina pakettina, ettei muurari tarvinut edes leikkuria tai vasaraa. Kaikki oli leikattu tehtaalla valmiiksi. Tässä hartiapankkilainen voi olla hyödyksi, sillä paketit on numeroitu ja merkattu, ja niiden purkaminen ja asettelu käden ulottuville auttaa kyllä tekijää.

Välipohjien aukkojen ylitykset tehtiin tulenkestävästä valumassasta valmiiksi valetuista elementeistä.

Jotta takasta olisi iloa muutamaksi ainakin kymmeneksi vuodeksi eteenpäin, on muistettava joitakin seikkoja. Itse takan muuraaminen kestää joitakin päiviä, mutta sen valmistuttua on maltettava mielensä ja antaa komeuden tuulettua paikallaan suuluukut ja pellit avoimina vähintään kolmen viikon ajan. Näin suurin kosteus saadaan häviämään. Asiaa voi nopeuttaa jonkin verran puhaltamalla alaluukun kautta ilmaa lämpöpuhaltimella - maltti on kuitenkin valttia. Kolmen viikon kuluttua piisiin voi pikkuhiljaa alkaa virittelemään tulia, mutta aluksi vielä pieniä kynsivalkeita, muutaman tikun vahvuisia... makkarahiillosten aika tulee vasta myöhemmin.

Valmistakka ja kauniit kaakeliuunit ovat nykyaikana oikein hyvä ja kannatettava ratkaisu. Valmistajat antavat tuotteidensa käyttöönotosta hyvät ohjeet, ja niitä on sitten noudatettava.

Kun piippu oli viety pikku mutkan kautta katolle, se viimeisteltiin piipunhatulla. Tiilihormia hattu suojaa pakkasrapautumiselta ja kastumiselta, jolloin käyttämättömänä seissyt uunikin vetää paremmin. Teräspiipussa asia ei ole niin tärkeä, mutta eipähän ainakaan sada piipusta sisään - ja antaahan se mukavaa ulkonäköä.