Onhan avotakka kaunis, ja kerrotaanpa että moni jopa vetää kunnolla. Mutta mitään ei voi sille, että sen tuottamasta lämmöstä on iloa vain harakoille - ja miksei muksuille makkaranpaistossa. Avotakkoja tehtiin paljon omakotitaloihinkin aina 70-luvulle asti, jolloin äkisti kallistunut energia mullisti ajattelutavan niin tulisijojen kuin monen muunkin asian suhteen.
Takan purkamiseen ei silti useimmiten ole tarvetta, kun halutaan siirtyä lämpöä paremmin varaavaan ratkaisuun. Erillinen takkasydän on edullinen ja hyvä tapa säilyttää vanhan, rakkaan tulisijan ulkokuori mutta saada siitä samalla nykyajan vaatimuksia vastaava, varaava tulisija.
Reiska kävi laittamassa tyypilliseen avotakkaan uuden sydämen. Heti kättelyssä kävi selväksi mittaamisen merkitys: vaikka kuinka tarkkoja oli oltu olevinaan, vanhan tulisijan pohjaa piti vastoin arveluja jyrsiä matalammaksi.
Ilman jyrsimistäkin tällaisessa työssä syntyy väistämättä roskaa. Kranssia joudutaan useimmiten purkamaan ja tiiliä muuraamaan& hyvä olisi, jos käytettävissä olisi muutama neliö rakennusmuovia vaikkapa tarvittaessa suojateltan rakentamiseksi.
Malttia laastien kuivumiseen
Tulisijan pohjan jyrsimisestä olisi saattanut tulla ongelma, mutta onneksi se ratkesi kun maahantuojan varastosta löytyi kuvissa näkyvä, hyvin harvinainen työkalu - saneerausjyrsin (niin poikkeuksellinen se on, ettei edes Reiska ensin muistanut sen nimeä, vaikka muistikin joskus semmoisen nähneensä...) Isoa rälläkkää muistuttavan värkin pohjassa on neljä timanttipiikkipyörää sekä liitin pölynimurin letkulle. Ja tässä sitä muovitelttaa sitten tarvittiin!
