USA 2013. Ohjaus: Dean Parisot. Käsikirjoitus: Jon Hoeber, Erich Hoeber. Kuvaus: Enrique Chediak. Leikkaus: Don Zimmerman. Musiikki: Alan Silvestri. Pääosissa: Bruce Willis, Anthony Hopkins, Catherine Zeta-Jones, Mary-Louise Parker, John Malkovich, Helen Mirren. Kesto: 116 min.
”Retired: Extremely Dangerous” eli RED-tiimi tekee paluun Dean Parisotin ohjaamassa jatko-osassa. RED 2 (2013) kalastelee tismalleen samoilla vesillä ja identtisillä syöteillä kuin edeltäjänsä. Menossa ovat mukana samat näyttelijät ja sama juoni eli mitäpä sitä suotta muuttamaan ykkösen menestyskonseptia.
Frank Mosesin (Bruce Willis) ja hänen rakkaan Sarahinsa (Mary-Louise Parker) hiljaiselo katkeaa väkivaltaisesti, kun ex-kollega Marvinin (John Malkovich) auto räjähtää supermarketin parkkipaikalla. Hautajaisiin osallistuu myös CIA, joka haluaa kuulustella Frankia vuosien takaisesta Belladonna-projektista.
Kuulustelu muuttuu pian tulitaisteluksi, jonka jälkeen Frank, Sarah ja haudasta noussut Marvin joutuvat pakenemaan henkensä edestä. Kolmikon jäljille usutetaan vaarallinen ammattitappaja Han Cho Bai (Byung-hun Lee) ja – yllätys, yllätys – myös ykkösosassa mukana ollut MI6:n tehopakkaus Victoria (Helen Mirren).
RED 2 on erinomainen esimerkki MacGuffin-juonesta – tapahtumista, joita motivoidaan mystisellä, sinänsä merkityksettömällä päämäärällä. Belladonna (joka on tarpeeton suomennos alkuperäisestä Nightshadesta) itse jää siis sivurooliin.
Itse matka on sen tähtäintä tärkeämpi: pääosaan kohoavat henkilöhahmojen väliset suhteet ja niiden saumoihin sullottu huumori sekä loputon läpänheitto, jonka tarkoituksena on muistuttaa ”palkkatappajienkin olevan ihan tavallisia ihmisiä romanttisine ongelmineen” jne. jne.
Kolmen vuoden takainen RED oli ihan pirteä poikkeus, mutta RED 2 on jo väsynyttä vanhan kertausta. Vaikutelmaa eivät virkistä edes Catherine Zeta Jones tai Anthony Hopkins uusina kasvoina. Zeta Jones kirjaimellisesti ”uusine kasvoineen” on suorastaan rasittavan kliseinen ilmestys viekoittelevana venäläisvakoojana, jolla on kiihkeä menneisyys Mosesin kanssa.
Kaiken räiskeen ja räjähtelyn taustalta pilkottaa sitä paitsi melkoisen vastenmielinen asemyönteisyys, joka uponnee kuin veitsi voihin ainakin republikaanisessa asenneilmastossa. Vaikka pyssyn heiluttelu kuuluu oleellisesti toimintagenreen, tökkii velmuilu useampienkin repliikkien kohdalla sangen ikävästi.
Ne, joille RED 2 on ensisijaisesti suunnattu, tuskin siihen huomiotaan kiinnittävät. Pääasia on nähdä tutut näyttelijäveteraanit konetuliaseet käsissä, ja onhan siinä kieltämättä oma viehätyksensä, kun Helen Mirren luukuttaa kaksin käsin konnat ketoon.
”Murhaava Martha Stewart” vai miten Mirren omaa roolilähestymistapaansa luonnehtikaan? Ammattilainen on aina tilanteen tasalla, myös keskinkertaista heikomman tekeleen äärellä.
Teksti: Outi Heiskanen