Kuolemanpaikka on vakiintunut nimitys suomalaisessa ravislangissa juoksuasemalle johtavan rinnalla. Kalmainen nimi saa lajiin vihkiytymättömän aistit valpastumaan ja mielen kenties järkkymään. Jopa moni alan aktiivi pitää sanaa kammottavana.
Mutta kun kuskien ajolinjoja kiihdytyksessä katsoo, tuntuu termi täsmälliseltä. Juoksupaikkaa keulan kupeella kartetaan usein kuin kuolemaa.
Ikiaikainen temppu välttää toisella radalla ilman vetoapua taivaltaminen on vetää siihen jäädessään liinat kiinni ja odottaa, että joku taustalla hermostuu ja tarjoaa selän eteen. Mälsä taktiikka, jolla saatetaan torpedoida koko toisen radan letkan mahdollisuudet. Tätä tyyliä näkee onneksi nykyään enää harvemmin.
Sen sijaan sisäradalle survominen eli ahdistaminen yleistyy. Kun vaarana on jäädä toiselle radalle vaille vetoapua, ajatetaan johtovaljakkoa ja koetetaan täten raivata riittävä tila keulan kantaan. Oikeaoppisesti tehtynä toimenpide on kohtalaisen urheilullinen, mutta nykyään sisälle runnotaan koko ajan niukemmin ja niukemmin marginaalein. Samalla uhataan samaa paikkaa janoavan tai jo siellä olevan kilpakumppanin suoritusta tai jopa terveyttä.
* * *
Ahdistamisista on puhuttu jo pitkään, mutta silti niitä näkee koko ajan enemmän, kun asiaan ei ole reagoitu riittävän riuskasti. Kyseenalaisiin keinoihin oli aluksi erikoistunut pari kokenutta kehäkettua, sitten perässä tuli monen muun ammattikseen ajavan joukko. Nykyään ilmiö on levinnyt jo amatööriohjastajienkin pariin.
Osasyynä ahdistamisen yleistymiseen on heittelevä ja paikoitellen lepsu tuomarilinja. Tuomarit vetävät rajan ja kuskit ajavat sen mukaan.
Ongelma ei koske vain pieniä kisoja, oikeastaan päinvastoin. Tuntuu, että mitä suurempi palkinto, sen lähempänä äärirajoja ajetaan, ja joskus mennään jopa niiden yli. Esimerkiksi Teivon 12. elokuuta ravatuissa Toto76-kisoissa tapahtui pari törkeää ahdistamista. Kummassakin tapauksessa rikkoja selvisi vailla sanktioita, vaikka tulkinnanvaraa ei vaikuttanut olevan.