Elisabeth Rehn, RKP:n entinen kansanedustaja, länsimaiden ensimmäinen naispuolinen puolustusministeri ja ihmisoikeuksien puolestapuhuja, muistelee vaiheikasta uraansa uudessa elämäkertakirjassaan.
Johanna Vesikallion kirjoittamassa kirjassa "Lillan - Elisabeth Rehnin epätavallinen elämä" pääsevät ääneen Rehnin itsensä lisäksi hänen perheensä sekä politiikan kollegat - myös he, jotka ovat häntä arvostelleet.
Kesällä 1990 RKP:ssä tuli tarvetta vaihtaa puolustusministeriä. RKP päätti hyödyntää valovoimaisinta ja suosituinta poliitikkoaan ja samalla rauhoitella puolueen sisäistä kuohuntaa puheenjohtajataiston jälkeen.
– Takana oli vaalimenestykseni. Ennemmin tai myöhemmin minut olisi pitänyt ottaa hallitukseen. Nyt oli otollinen hetki, kun oli vain se yhdeksän kuukautta jäljellä - naiselle oikein sopiva pätkä muuten - minut olisi sitten kuitattu, Rehn sanoo kirjassa.
–Pojat laskivat, että mitään maailmassa ei tuona aikana tule tapahtumaan, on niin rauhallista. Mitään isoa katastrofia en ehdi järjestää. Se oli selkeän laskelmoitu juttu.
"Suomenruotsalainen helmikana puolustusministerinä"
Rehnin väitetty ”julkisuudenkipeys” aiheutti kuitenkin närää puolueessa ja eduskunnassa. Kirjassa kerrotaan, että kenraalit olivat armeijaa käymättömän Rehnin, ”suomenruotsalaisen helmikanan”, valinnasta kauhuissaan.
Valinta sai aikaiseksi valtavan julkisuusmylläkän niin kotimaassa kuin ulkomailla. Rehnillä oli hyvä suhde mediaan - toimittajat näyttivät kirjan mukaan ihastuneen häneen kollektiivisesti.
Kuitenkin esimerkiksi Helsingin Sanomissa kirjoitettiin tuolloin, että Rehn ”hullaantui silminnähden puolustusministerin rooliin”.
Myös puolueen toinen ministeri Ole Norrback arvostelee kirjassa Rehnin työtapoja. Norrbackista oli raskasta olla ministeri, joka tekee kaiken työn.
– Hän loisti julkisuudessa tähtenä ja minä tein ne hommat. --- Hänellä oli yksi projekti, joka menee yli kaiken. hän itse. Eikä hän tässä ainoa poliitikko ole, kyllä Alexander Stubb on pahempi, Norrback sanoo kirjassa.