Rattijuopumuksesta alkoholin takia kärähtänyt autoilija määrätään tyypillisesti ajokieltoon. Kuljettajan on kuitenkin mahdollista anoa valvottua ajo-oikeutta, joka kestää vuodesta kolmeen vuoteen.
Valvontaan kuuluu ajoneuvoon kytketyn alkolukon käyttö. Ilman hyväksyttyä puhallustulosta alkolukollinen ajoneuvo ei käynnisty.
– Kuljettajahan vastaa niistä (alkolukon) kustannuksista. Se maksaa noin viisi euroa päivässä eli ehkä noin 2000 euroa vuodessa riippuen siitä, vuokraako vai ostaako sen, kertoo Traficomin lakimies Max Fogdell.
Alkolukon voi säilyttää koeajan jälkeen autossa vielä vapaaehtoisesti.
Alkolukkoajokortteja yli 800
Fogdellin mukaan tällä hetkellä voimassa olevia alkolukkoajokortteja on noin 850 kappaletta.
Voimassa olevien alkolukkoajokorttien määrissä on viime vuosina näkynyt hienoista nousua, Traficomin arvion mukaan osin muutama vuosi sitten muuttuneen lainsäädännön vuoksi.
Alkolukon keräämät lokitiedot, eli käytännössä tiedot kaikista siihen tehdyistä puhalluksista, piti aiemmin käydä purkamassa viranomaiselle joka toinen kuukausi. Sittemmin velvoite poistui.
– Se on helpompaa nykyään, ja myös vaikuttanut hintaan niin, että se on käyttäjälle vähän halvempaa. Alkolukon pääasiallinen tarkoitus on ennaltaehkäistä rattijuopumuksia. Käyttäjätietojen purkaminen on toissijaista. Käytännössä se oli haastavaa eikä resursseja löytynyt aina niin, että se olisi ollut tarkoituksenmukaista, lakimies avaa.
Alkolukko pakollinen koulukyydeissä
Alkolukkoja voidaan määrätä myös terveysperusteisesti esimerkiksi alkoholisteille.
Alkolukon käyttö on pakollista vain kuntien tilaamissa koululais- ja päiväkotikuljetuksissa, joissa niitä on Fogdellin mukaan käytössä 8 000 – 9 000.
Vapaaehtoisesti lukkoja käytetään monissa yrityksissä auto- ja kuljetusalan lisäksi esimerkiksi lentokentillä ja laivoilla.
– Tottakai on positiivista jos yritykset tai yksityiset tahtovat käyttää alkolukkoa, kannustamme siihen, sanoo Fogdell.
"Tietoa ei saada eteenpäin"
Alkolukkoja myyvän Digiman-yrityksen perustajan Jussi Parjasen mukaan alkolukkoja menee kaupaksi niin yritys- kuin yksityiskäyttöönkin useita kappaleita viikossa.
Askeleen edistyneemmissä järjestelmissä alkolukkoon on lisäksi kytketty muun muassa kuljettajan kuvaava kamera sekä GPS. Tieto rajan ylittävästä puhallusnäytteestä kulkee palvelimen kautta vaikkapa työnantajalle.
Yrittäjällä on myös kritiikin siemen uudistunutta lainsäädäntöä kohtaan.
– Tämän nykylainsäädännön mukaan se laite pitää kerran vuodessa kalibroida. Se on kumminkin aika pitkä aika, jos siinä on käyttäjä tötöillyt jotain: puhallellut sinne lukemia, eikä siitä saada tietoa eteenpäin, Parjanen sanoo.
Junan puikoissa ei päihtymystä suvaita
VR:ssä luotetaan yhä muun muassa perinteisiin pistokokeisiin, jotka koskevat junankuljettajien ohella jokaista työntekijää.
– Junakalustossa ei ole alkolukkoja eli valvonta hoidetaan satunnaisten että suunniteltujen puhallutusten kautta. Tarkastuksia tehdään noin 2000 puhallutusta per vuosi, kertoo VR:n turvallisuuspäällikkö Jari Hankala.
Hankalan mukaan koko henkilöstö on sitoutunut työpaikalla yhteiseen päihdelinjaan – eli nollatoleranssiin. Seuraamuksiin johtavia tilanteita on tapahtunut hänen mukaansa erittäin harvakseltaan.
– Valvonta toimii ja veturinkuljettajien moraali on korkea, hän vakuuttaa.