Rattijuopot halutaan pois liikenteestä – alkolukosta tulevaisuudessa ajonestolaite

Liikenne- ja viestintäministeriö valmistelee uutta alkolukkolainsäädäntöä. Tarkoituksena on yhdistää nykyiset useat erilliset lait yhdeksi alkolukkolaiksi ja keventää lukon käyttöön liittyviä menettelyjä. Muutoksia on tulossa myös ajokorttilakiin.

Lainsäädännön keskiössä on alkolukon käyttö rattijuopumukseen syyllistyneiden ajo-oikeuden valvonnassa. Merkittävin muutos nykyiseen olisi alkolukon tehtävän muuttuminen ajonestolaitteen luonteiseksi.

Kokonaan uutta olisi se, että tuomioistuimen velvollisuutena olisi määrätä alkolukolla valvottu ajo-oikeus kaikille rattijuopumukseen syyllistyneille. Tästä olisi kuitenkin mahdollisuus kieltäytyä. Menettelyllä varmistettaisiin se, että mahdollisuus ajo-oikeuden säilymiseen olisi esillä kaikissa rattijuopumusasian käsittelyn vaiheissa.

Jatkossa alkolukon käyttötietoja ei tarvitsisi purkaa kahden kuukauden välein, ja myös tietoja tallentamattoman alkolukon käyttö olisi mahdollista. Tämä alentaisi valvotun ajo-oikeuden kustannuksia, koska tietojen purkaminen tapahtuu alkolukon huolto- tai asennuspisteissä ja on maksullista.

Suomessa alkolukon käyttö alkoi kokeiluna vuonna 2005.

Alkolukolla valvottu ajo-oikeus vakinaistettiin vuonna 2008.

Alkolukkoa koskevaa sääntelyä on tällä hetkellä neljässä eri lakikokonaisuudessa ja kahdessa asetuksessa.

Nämä on tarkoitus yhdistää yhdeksi alkolukkolaiksi.

Alkolukon käyttöä ei ole rajoitettu vain rattijuopumusrikoksiin syyllistyneisiin kuljettajiin, vaan laitteella on käyttömahdollisuuksia yleisenä liikenneturvallisuutta edistävänä apuvälineenä. Tällöin lukko toimii ajonestolaitteena. Pakollista alkolukon käyttö on koulu- ja päiväkotikuljetuksissa.

Alkolukon käyttöä valvoisi poliisi normaalissa liikennevalvonnassa. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi puolestaan valvoisi alkolukkojen valmistajien ja näiden edustajien valtuuttamia myynti-, asennus- ja huoltotoimipaikkoja.

Lakiluonnos on parhaillaan lausuntokierroksella, joka päättyy 18. joulukuuta 2015. 

Lähde: Liikenne- ja viestintäministeriö