Ranskan poliittinen kriisi sai uuden käänteen. Pidempiaikainen ratkaisu on kuitenkin yhä kaukana.
Sébastien Lecornu on nimetty uudelleen Ranskan pääministeriksi. Nimityksen teki maan presidentti Emmanuel Macron.
Lecornu aloitti ensimmäistä kertaa Ranskan pääministerinä vain kuukausi sitten 9. syyskuuta. Hän erosi pääministerin tehtävästä maanantaina 6. lokakuuta vain 26 päivän jälkeen.
Ranskan presidentinkanslian mukaan pääministeri Lecornu on saanut tehtäväkseen perustaa maahan uuden hallituksen.
Lecornu painotti tuoreeltaan, että Ranskan poliittinen kriisi on pakko saada päätökseensä.
– Hyväksyn, velvollisuudentunnosta, tasavallan presidentin minulle uskoman tehtävän tehdä kaikkeni, jotta Ranskalla olisi vuoden loppuun mennessä budjetti ja jotta voisimme vastata kansalaistemme arjen kysymyksiin," Lecornu kirjoitti viestipalvelu X:ssä uutistoimisto Reutersin mukaan.
Syntyykö budjetti?
Lecornun mukaansa kukaan ei pysty väistämään sitä, että Ranskan on pakko saada taloutensa kuntoon. Uunituoreen pääministerin on tarkoitus viedä Ranskan ensi vuoden budjetti parlamentin käsiteltäväksi jo ensi viikon maanantaina.
Macron ei kutsunut sen enempää laitaoikeiston kuin -vasemmistonkaan edustajia kokoukseen, jossa haettiin uutta pääministeriä.
Vasemmistojohtajat taas osoittivat suuttumusta presidentti Macronille siitä, ettei uutta pääministeriä valittu heidän riveistään.
Laitaoikeistolaisen kansallisen liittouman puheenjohtaja Jordan Bardella ehti jo hänkin todeta, että puolue äänestää Lecornun hallitukselle epäluottamusta.
Macronin kriitikot ovat laajalti vaatineet presidenttiä joko eroamaan tai järjestämään uudet parlamenttivaalit.
Jos Lecornun uusi hallitus kaatuu, kasvaa uusien pikavaalien todennäköisyys. Jos sellaiset järjestettäisiin, saattaisivat äänestäjät siirtyä aiempaa voimakkaammin laitaoikeiston kannattajiksi, asiantuntijat arvioivat.
Ranskan poliittisen epävakauden katsotaan pitkälti olevan seurausta Macronin päätöksestä pitää vaalit vuonna 2024. Äänestystuloksen seurauksena parlamentti jakautui kolmeen blokkiin, jotka eivät ideologisesti tahdo pystyä kompromisseihin.
Kriisiä on syventänyt se, ettei uudesta budjetista ole päästy yhteisymmärrykseen. Ranskan talousongelmiin on tarjottu lääkkeiksi sekä menoleikkauksia että veronkorotuksia. Kannatusta näille on ollut vaikea löytää.