Ranskalaiskoulu on suljettu yhteisö

Opettaja varmastikin huomauttaisi oppilaan tupakoinnista ja ottaisi ehkä yhteyttä oppilaan vanhempiin, mutta noin ylipäätään asia ei kuulu opettajalle. Kysymys, mitä tapahtuisi, jos oppilas tupakoisi koulun aikana, sai osakseen lähinnä hämmennystä. Eihän koulussa saa tupakoida! Koulussa on tiukat säännöt muun muassa siitä miten pukeutua ja koulu vastaa näiden sääntöjen noudattamisesta.

Toisaalta kuri on kova sekä kotona että koulussa. Lapsilta vaaditaan hyvää käytöstä. Vaikka molemmilla sekä koululla että kodilla on omat reviirinsä, on helpompaa vetää yhtä köyttä, kun ollaan samaa mieltä siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.

Ranskalainen koulu on melko suljettu laitos. Ranskassa vanhemmat jättävät lapset koulun portille. Koulun seinien sisäpuolelle vanhemmilla ei ole mitään asiaa. Jos vanhempi haluaa keskustella jostakin asiasta opettajan kanssa, siihen pitää varata erityinen aika.

Kyse on myös laajemmasta kulttuurillisesta asiasta. Toisen kasvattamiseen ei puututa. Jos kaupassa näkee, että joku läpsäisee lastaan, kukaan ei reagoi, se ei kuulu kuin sille vanhemmalle ja hänen lapselleen. Toisen lapsia ei myöskään ojenneta esimerkiksi leikkipuistossa. Jokainen vastaa omista lapsistaan.

Suljettu koulumaailma näkyy myös kiusaamiskeskustelussa. Siitä ei oikeastaan ole paljoa puhuttu. Vuosi sitten keväällä iloittiin, kun silloinen opetusministeri Luc Chatel otti koulukiusaamisongelman kitkemisen asiakseen. Oli mietintöjä ja seminaareja ja haluttiin löytää ratkaisuja siihen, miten Ranska suhtautuu sekä koulussa että verkossa tapahtuvaan kiusaamiseen.

Keskustelu oli avattu ja viranomaiset sanoivat ensimmäistä kertaa ääneen, että Ranskan kouluissa esiintyy kiusaamista. Chatel teki myös vierailun Suomeen ja Ranskan lehdistössä käsiteltiin sitä, miten Suomessa koulukiusaamiseen on puututtu ja esimerkiksi koulukiusaamisen vastainen ohjelma KiVa-koulu sai silloin laajaa julkisuutta.

Unicefin tietojen mukaan joka kymmenes ranskalainen lapsi tai nuori kärsii koulukiusaamisesta. Unicefin tutkimuksen mukaan noin 17 prosenttia on lyöty, 18 prosenttia on kärsinyt seksuaalisesta häirinnästä ja 16 prosenttia on nimitelty. Kaikissa kouluissa, sekä hyvissä että huonomaineisimmissa on yhtäläisesti kiusaamista.

67 prosenttia väkivallasta oli poikien tekemää, kun tyttöjen osuus oli vain 12 prosenttia. Kiusaamista on aina esiintynyt, se toki myönnetään. Se, miksi asiaan ei ole kiinnitetty huomiota, johtuu asiantuntijoiden mukaan siitä, että kiusaamista ei ole pidetty opetuksellisesti merkityksellisenä asiana.

Ranskalla on pitkä matka kuljettavana. Se, että ministerit ja virkamiehet ensimmäistä kertaa sanovat tällaisia asioita ääneen on tietysti alku. Se, että jokainen tajuaa, että se kiusaaminen ei tapahdu jossakin muualla vaan ihan tässä ja jokaisessa koulussa on seuraava tärkeä askel. Täällä pidetään, että tässä asiassa Ranska on montaa muuta maata perässä. Esimerkiksi Isolla-Britannialla ja Espanjalla on ohjeistukset valmiina koulukiusaamista vastaan, mutta Ranskalla sellaisia ei ole ja se huolestuttaa.

Opettajilla ei ole koulutusta eikä työkaluja koulukiusaamisen kitkemiseksi. Kaivattaisiin tukea kiusattujen perheille, tietoisuuden lisäämistä kouluissa ja auttavia puhelimia. Ja ehkä tiedon lisääminen sitten joskus vähentäisi itse kiusaamista.

Ainakin nyt kovasti kehotetaan ihmisiä ottamaan yhteyttä suoraan kouluun, jos lasta kiusataan. Jossakin tapauksissa tosin kerrotaan, että se ei ole auttanut mitään. Jälkiviisaasti moni kiusattu tai kiusatun vanhempi sanookin, että olisi heti pitänyt ottaa yhteyttä rehtoriin tai vielä ylemmäs. Koulun vaihtamista ei usein suositella, sitä pidetään ainoastaan vielä toisena väkivallan tekona, jonka kiusattu lapsi joutuu kärsimään.

Parhaana keinona pidetään sitä, että pieni lapsi kasvaa siihen, että kiusaaminen on väärin eikä se ole sallittua. Vain sillä tavalla terrorismiksikin verrattu kiusaaminen saadaan loppumaan.