Formula ykkösten historian suurimman ja perinteikkäimmän tallin Ferrarin tapoihin on kuulunut kuskikykyjen rekrytointi ulkopuolelta oman juniorituotannon sijaan. Viime vuosikymmeninä italialaistiimissä ei ole juuri ajanut kuskeja ilman useamman kauden kisakokemusta.
Asia on ajankohtainen, sillä Ferrarilla on kasvamassa F2-sarjan kärkimiehen Charles Leclercin kaltaisia huippulupauksia, joille ei kuitenkaan luvata paikkaa punaisessa autossa ennen varteenotettavaa F1-kokemusta pienemmissä talleissa.
Kun listataan yhteen Ferrarin tekemät kuskihankinnat viimeisen 40 vuoden ajalta, voidaan nähdä, että alle kolmen F1-kauden kokemuksella on hyvin harvoin ollut asiaa ikonisen tallin kisakuskiksi. Omana poikkeuksenaan esiin nousee Gilles Villeneuve, joka nostettiin kauden 1977 lopussa Ferrarille vain yhden McLarenilla ajetun GP:n jälkeen.
Villeneuven jälkeen vähiten kokemusta viime vuosikymmenten Ferrari-kuskeista on ollut ruotsalaisella Stefan Johanssonilla, joka pääsi tiimiin 13 ajetulla osakilpailulla. Johansson oli kuitenkin ehtinyt ajaa pikkutalleissa jo kolmen kauden ajan ennen kuin hänet palkattiin René Arnoux’n tilalle kauden 1985 toiseen kisaan.
Heidän lisäkseen vain superlupauksena pidetyllä Jean Alesilla oli tilillään alle 30 ajettua osakilpailua ennen Ferrarille siirtymistä. Villeneuvesta ja Johanssonista poiketen Alesi oli kuitenkin tuossa vaiheessa noussut jo kahdesti palkintopallille.
Kisavoittojen puuttuminen ei kuitenkaan ole ollut este myöskään , , , tai tapauksissa. Heistä kuitenkin kaikki olivat ajaneet F1:ssä jo vähintään kolme kautta – Capellilla peräti seitsemän.