Puutarha valmistautuu talveen

– Syksyllä pitää varmistaa, että kasvit alkavat tuleentua ja ravinteet siirtyä juuriin, puutarhuri ja pihasuunnittelija Kaarina Kilpeläinen Iloisista puutarhureista muistuttaa.

Jos syyslannoitus jäi heinä-elokuun vaihteessa tekemättä, vahinkoa ei kannata yrittää korjata enää syyskuussa. Sen sijaan osaava kotipuutarhuri saattelee pihapiirinsä vähitellen unten maille varmistamalla kasvien talvehtimisolosuhteet.

Lannoitus seis, rikkakasvit pois

Syyspuolella tehty lannoitus menee auttamatta hukkaan, sillä kasvi ei enää ehdi käyttää uusia ravinteita. Samalla se on ikään kuin väärä viesti väärään aikaan – kasvia houkutellaan kasvamaan silloin, kun sen pitäisi alkaa varautua talven varalle.

– Erityisen varovainen kannattaa olla typpilannoituksen kanssa, sillä sitä ei ole syytä antaa ulkona talvehtiville kasveille enää edes elokuussa, Kilpeläinen huomauttaa.

Kukkapenkki tulisi kitkeä viimeistään alkusyksyllä, jos se kesäkuukausina on jäänyt tekemättä. Tällöin monivuotiset rikkakasvit eivät ole keväällä haittaamassa kasvuunlähtöä. Kukintonsa lopettaneiden kasvien varsia ei sen sijaan pidä mennä niittämään. Parempi on jättää varret paikoilleen, jolloin kasvi ehtii siirtää ravinteet juuristoonsa.

Tuikitärkeä viljelyhygienia

Siistiminen on puutarhassa syksyllä suotavaa, mutta senkin suhteen kannattaa olla maltillinen. Jos pudonneet lehdet eivät häiritse oman puutarhan estetiikkaa, kannattaa ne käyttää lannoitteeksi nurmikolle tai pensaiden juureen.

– Lehtikarike on nurmelle ok. Talvehtimisen varmistamiseksi ja nurmikon paleltumisen estämiseksi ruoho on hyvä jättää vähän pitemmäksi, Kilpeläinen sanoo.

Hedelmätarhassa ei sen sijaan kannata haravaa säästellä. Syksyllä on syytä huolehtia erityisesti omenalajikkeiden viljelyhygieniasta.

– Syksyllä on hyvä varmistaa, että kaikki muumiotautiset omenat päätyvät kompostiin, eivätkä jää muhimaan omenatarhaan, asiantuntija korostaa.

Talvivaurioiden estäminen

Syyskuussa hallat ovat jo niin voimakkaita, ettei niille ole enää mitään tehtävissä. Talvivaurioita pystyy sen sijaan vähentämään antamalla puutarhankasveille rauhan tuleentua vähentämällä lannoitusta jo hyvissä ajoin loppukesällä.

Toinen hyvä keino varmistaa kasvien säilyminen pakkasten yli on sijoittaa oikeat kasvit juuri niille sopiville kasvupaikoille. Sijoittelussa kannattaa hyödyntää oman puutarhan mikroilmastoja.

– Oma puutarha on usein paras opettaja, Kilpeläinen kannustaa.

Uhkarohkealta vaikuttanut kokeilu voikin yllättäen osoittautua oikeaksi. Kilpeläinen itse seuraa parhaillaan, kuinka Suomen oloihin vähän liian arka syysvuokko tulee menestymään savipohjaisessa puutarhassa.

Puutarhaan olisikin hyvä istuttaa erilaisia havuryhmiä, sillä ne suojaavat muita kasveja kuivattavalta tuulelta ja tuiskulumelta sekä imevät liian kosteden tehokkaasti.

Jää – kasvin pahin vihollinen

– Syksyllä kannattaa erityisesti seurata, ettei vesi jää missään vaiheessa seisomaan kasvien juurille, sillä jäätyessään se tekee pahaa jälkeä, Kilpeläinen varoittaa.

Jäätymisen vaara on suuri etenkin rannikkoseuduilla, missä leuto ja lumeton talvi saa purevuutensa jäätävästä tuulesta. Tuuli kuivattaa armotta kasvia, etenkin jos se joutuu kohtaaman talven lumettomana. Kukkapenkkejä voi lumettomilla alueilla yrittää suojata esimerkiksi havuilla. Jos luonto suo oksien päälle vielä lunta, ei tuuli pääse kuivattamaan ja palelluttamaan kasvia.

Kaupalliset talvisuojat ovat hyviä lisäkeinoja suojata erityisesti arkoja kasveja, kuten incarvilleaa eli lähetyssaarnaajakukkaa. Tällöin kasvin päälle jää ilmava ja jäätymätön kerros, jota lumi parhaassa tapauksessa lämmittää. Kekkilän talvisuoja on yksi hyvä vaihtoehto, kun puutarhan kaunottaret tarvitsevat lisäsuojaa. Talvisuojia ja harsoja kannattaa kysellä esimerkiksi Multasormesta ja Agrimarketeista sekä rautakauppojen puutarhaosastoilta.

Lounais-, Etelä- ja Länsi-Suomessa puutarhojen maaperä on myös hyvin usein varsin savivoittoista, minkä vuoksi seisova vesi on näillä alueilla usein pahin talvehtivien kasvien uhka. Maaperää kannattaakin pyrkiä parantamaan myös muuttamalla sen koostumusta. Jos savimaahan pystyy lisäämään humusta ja kivennäismaalajeja, niin sen vedenläpäisykyky paranee. Savimailla kannattaa myös suosia kohopenkkejä.

Puutarhan nälkäiset talvivieraat

Hedelmäpuiden ja marjapensaiden runkojen mekaaninen suojaaminen on jokasyksyinen urakka. Spiraalinauhat ja verkot ovat tehokkaita aseita nälkäisiä jyrsijöitä vastaan, ja ne kannattaakin asentaa paikoilleen jo hyvissä ajoin. Hajukarkotteiden asentamisessa ei sen sijaan tarvitse kiirehtiä.

– Hajukarkotteet ovat tehokkaita, mutta niidenkään teho ei ole ympärivuotista. Sen vuoksi ne kannattaakin asentaa paikalle vasta, kun eläimet alkavat olla nälissään, Kilpeläinen ohjeistaa.

Hajukarkote asetetaan puun tai pensaan oksille, ja sen haju ulottuu noin parin metrin päähän. Esimerkiksi ruotsalainen Rå-Väck® -hajukarkote on myrkytön ja hajoaa biologisesti. Sitä on käytetty jo useana vuotena peräkkäin Drottningholmin puutarhassa tulppaani-istutusten suojaamiseen.

Erinomaista istutusaikaa

Moni unohtaa kuihtuneita pioneja katsellessaan, että alkusyksy on mitä parhainta aikaa uusien kasvien istuttamiseen. Sipulikukkia voi istuttaa niin kauan, kun maa on sula, mutta kylvötyön ei tarvitse jäädä tähän.

– Syksyllä sopii istuttaa esimerkiksi astiakasveja ja paljasjuurisia taimia, Kilpeläinen vakuuttaa.

Syksyllä on hyvä myös tehdä uusia perennapenkkejä. Avuksi tarvitaan vain terävä lapio, jolla juuripaakku halkaistaan. Työhön sopii erinomaisesti Fiskarsin suippokärkinen, perinteinen rautalapio. Teleskooppivartinen sopii niille, jotka kärsivät helposti selkäkivuista. Säädettävän varren pystyy näppärästi säätämään kuhunkin työvaiheeseen oikean mittaiseksi. Kasvien jakamisessa on nyrkkisääntönä, että keväällä kukkivat jaetaan syksyllä ja syksyllä kukkivat puolestaan keväällä.

Tavallisesti perennat pitävät jakamisesta, mutta arvonsa tuntevan pionin kanssa kannattaa olla kärsivällinen. Jakamisen jälkeen saattaa kestää useamman vuoden, ennen kuin kukkaloisto on entisenlainen.

– Jakaminen onnistuu hyvin, kun ottaa mukaan mahdollisimman suuren juuripaakun. Kotipihoilla kasvit kannattaa istuttaa suoraan maahan lopullisille kasvupaikoilleen, puutarhuri opastaa.

Jos kesän mansikkasato oli karvas pettymys, alkusyksy on loistava ajankohta uuden mansikkamaan perustamiseen, sillä maaperä on kosteaa.

– Mansikkamaa ei kuitenkaan saa olla liian tiheä, Kilpeläinen varoittaa halutun marjamaan tekijöitä.

Perinnekasvit pitävät pintansa talvellakin

Kilpeläinen iloitsee vanhojen perinnekasvien, kuten verenpisaroiden ja pelargonioiden, uudesta suosiosta. Niille paras talvehtimisympäristö on rintamamiestalon valoisa ja viileä veranta.

– Jos kukat talvehtiessaan alkavat jossakin vaiheessa näyttää kovin rujoilta, voi niille antaa niukkaa kastelua ja viedä sitten kunnolliseen kellariin, puutarhuri neuvoo.

Vuodesta toiseen kukkivan puutarhan salaisuus on oikein valituissa ja sijoitelluissa kasveissa. Perinteisillä suomalaisilla perennoilla on monta hyvää puolta esimerkiksi työläisiin jaloruusuihin verrattuna.

– Monen kukkapenkin sisältö polveutuu jo isoäidin tuvan seinustalta. Siirretyt kasvit menestyvätkin parhaiten, jos ne ovat peräisin samalta seudulta, Kilpeläinen huomauttaa.

Loppukesällä kannattaa vielä nauttia oman kylvötyön tuloksista. Hyvä neuvo innokkaalle multasormelle päättyvän kesän keskellä on, että hyvin talvehdittu on jo puoliksi kasvatettu.

Teksti: Riina Mäentausta /Mediafocus

Kuvat: Agrimarket /Multasormi, Fiskars ja Suomen Messut /Kevätpuutarha 09