Punkkikesää ei voi ennustaa kuin säätä. Takatalvi on saattanut tappaa osan puutiaisista, mutta paikallisesti tilanteeseen vaikuttaa esimerkiksi metsän kasvusto tai vaikka lämpöputket.
– Jos punkkikesää lähdetään ennustamaan pelkästään säätietojen perusteella, voidaan mennä aika pahastikin pieleen. Puutiaisten pärjääminen ja aktiivisuus riippuu loppujen lopuksi pienemmän mittakaavan asioista, punkkitutkija Jani Sormunen Turun yliopistosta aloittaa.
Pienemmällä mittakaavalla Sormunen tarkoittaa paikallisia olosuhteita. Ensinnäkin siis sitä, että punkkeja on siellä, missä niiden isäntäeläimiäkin.
– Oikeastaan punkit käyttävät isäntinä kaikkea eteen tulevaa, mutta pääasiallisia isäntäeläimiä ovat toukkavaiheessa myyrät ja aikuisena kauriseläimet, jänikset ja etenkin maassa ruokailevat linnut, kuten rastaat ja punarinnat. Olemme havainneet aika paljon puutiaisia myös ketuissa ja supikoirissa, jotka ovat maata tonkivia, karvaisia eläimiä.
Toisekseen pienenkin alueen sisällä voi olla maastosta johtuen paikkoja, joissa punkkeja on paljon ja toisaalta paikkoja, joissa niitä ei ole ollenkaan.
– Puutiaisten pahin vihollinen luonnossa on kuivuminen. Kuumassa ja kuivassa ne eivät pysty etsimään isäntiä kasvien päällä, vaan niiden pitää hakeutua syvemmälle kosteampaan maahan.
– Jos esimerkiksi jollekin lähimetsän heinää kasvavalle puuttomalle aukiolle paistaa koko päivän aurinko, niin siellä on aika kuivaa. Kuitenkin jo parinkymmenen metrin päässä voi olla tiheä ja varjoisa kuusikko, jonka pohjalla on paljon viileämpää ja kosteampaa. Puutiaiset voivat olla siellä kuusikossa ihan hyvässä kunnossa ja aktiivisia, mutta niityllä eivät.
