Urheilupsykologi, entinen NHL-kiekkoilija, Tuomas Grönman seuraa mielenkiinnolla SM-liigan pudotuspelien psykologista sodankäyntiä.
Ilves on tekemässä valtavaa yllätystä, kun se johtaa puolivälieräsarjaa 3-2, vaikka vastassa on runkosarjan suvereeni ykkönen ja ehdoton ennakkosuosikki Tappara. Ilves on käyttänyt altavastaajan asemansa täydellisesti ja esimerkiksi yhden ottelun voittaminen ei ole yllätys. Nyt on rakenteilla kuitenkin jotain suurta.
Grönmanin ajattelussa vahvana kulkee ajatus-tunne-suoritus-ketju. Varma tai epävarma ajatus johtavat samanlaiseen tunteeseen, joka ruokkii samansuuntaista suoritusta. Tappara oli ensimmäisessä ottelussa kahdesti kahden maalin johdossa, mutta Ilves rynni takaa 6-3-voittoon.
– Ilves tuli hyvällä tsempillä ja voitti pelin, niin siinä tulee epävarma ajatus Tapparalla monelle kaverille päähän, että "voidaanko me sittenkin hävitä tämä, eihän me voida hävitä näille, me olemme maajoukkuepelaajia ja nämä ovat junioripelaajia". Epävarma ajatus johti epävarmaan tunteeseen ja epävarmaan suoritukseen. Pelistä tuli huonoa, ainakin hetkeksi aikaa, Grönman näkee.
Iso osa pelistä on henkisellä puolella. Ilveksen on ollut pakko päästä henkisesti vahvemmaksi osapuoleksi.
– Jos molemmat pelaavat hyvän pelin, Tappara on parempi, koska heillä on paremmat pelaajat. Se on Ilveksen mahdollisuus, että he pelaavat todella hyvin ja Tappara vähän huonommin juuri sen epävarmuuden vuoksi, Grönman sanoo.
Ilveksen päävalmentaja Karri Kivi on saanut puhallettua nuoreen ryhmäänsä hirmuisen itseluottamuksen. Grönmanin mielestä valmentajan keino taktisten kuvioiden lisäksi on tukea pelaajien hallinnan tunnetta.
– Pelaajalle voi helposti ajatus, ettei me voida voittaa tätä. Pitää vain tukea sitä uskoa, sellaista tarinaa, että me olemme altavastaajia, mutta voimme voittaa. Ennen pelejä voi tehdä harjoitteita, joissa kaikki saavat onnistumisia ja olon, että ovat hyviä pelaajia. Sitten oikeisiin paikkoihin positiivinen palaute, kun joukkueella on mennyt hyvin.
– Pitää luoda tarinaa voittamisesta. Se on sama kuin yksilöurheilijat näkevät tarinaa päässään, että "minä olen arvokisoissa menestyjä tai arvokisoissa floppaaja". Nämä ovat itseään toteuttavia profetioita, kun uskot itse niihin, monesti et voitakaan arvokisoissa, vaikka olisit tosi hyvä, Grönman vertailee.
Vastustaja epävarmaksi
Siinä missä Ilves – kuten kaikki muutkin – yrittävät luoda varmuutta ja itseluottamusta omaan ryhmään, koitetaan vastustajiin luoda epävarmuutta. Se on Grönmanin mukaan psykologisen sodankäynnin tärkein tarkoitus.
Jos pelaajalla on joku tiedossa oleva heikkous, siihen isketään kiinni sanallisesti. Ammattiurheilijan pitää pystyä pudistelemaan moinen pois harteiltaan, mutta siinä vaiheessa, kun peli menee heikosti, alkavat sanat painautua alitajuntaan ja luovat epävarmuutta.
– Jos oma peli ei mennytkään niin hyvin ja vastustaja tulee mainitsemaan, ettei taida ollakaan oikein sinun päiväsi, niin sellainen saattaa osua ja upota. Jos peli menee hyvin ja asiat kulkevat, se on ihan sama, mitä joku huutaa, Grönman sanoo.
Nykymaailma on tuonut uuden aspektin ulkoatulevaan paineeseen.
– Pahin epävarmuuden tuottaja on sosiaaliset mediat ja nämä. Jos siihen maailmaan lähtee, niin siellä ruoskitaan todella kovasti. Siellä sellainen trollimeininki olisikin aika hyvä, vastustajan tähtipelaajaa voisi ruveta oikein kunnolla lyömään. Vaikka kuinka sanotaan, ettei joku vaikuta, niin jos julkisesti puhutaan, on se sellaista, että sieltäkin tulee epävarmuutta, hän muistuttaa.
Vaikka somessa ja haastatteluissa voi huikkia mitä vain, kentällä käydään kuitenkin suurin psykologinen sota. Sanat iskevät omalla tavallaan, mutta fyysinen pelote tepsii myös henkisellä puolella. Grönman nostaa esiin HIFK:n Matt Generousin ja Joe Finleyn, isokokoiset puolustajat, jotka pystyvät taklaamaan TPS:n pelaajia kovilla pommeilla.
1:17
– Epävarmuutta koitetaan luoda kaikin keinoin. Muistan omilta ajoilta Tepsistä, kun pelattiin Jokereita ja heillä oli Petri Varis-Otakar Janecky-Juha Jokiharju, minä olin puolustaja ja tehtävänä oli eliminoida vastustajan huippukenttä. En ikinä halunnut satuttaa ketään, pelasin kyllä kovaa, mutta yritin psykologisesti luoda epävarmuutta. Finelykin on niin iso, että hänen on järkevää luoda epävarmuutta Tepsiin, että "mitäs jos se taklaakin mua", vaikkei taklaisikaan, Grönman sanoo.
– Sekin tuo epävarmuutta ja häiritsee peliä. Kyllä minäkin kävin Jokiharjulle ja kumppaneille sanomassa, että jos vielä tulet maalin edestä, niin varmasti vedän kovaa. Vaikken olisi sitä tehnytkään.
Epävarmuutta luodaan sanoilla, taklauksilla, nyrkeillä, mutta yksi on yli muiden.
– Kyllä eniten epävarmuutta tuo, kun käyt laittamassa sen kiekon verkkoon.
Yhteinen vihollinen
TPS:n Jasper Lindsten heitti yhden ottelun jälkeen, että HIFK näyttää olevan huonossa kunnossa. Grönman sanoo, että jos hänen sanoissaan olisi totuutta, se voisi järkyttää IFK:n joukkueen tasapainoa, kun epävarma ajatus nousisi mieleen.
Jos väite ei ole totta, se saattaa kääntyä TPS:ää vastaan. Haastatteluissa on hyvä mahdollisuus nostaa omia, mutta myös lyödä vastustajaa. Sen suhteen on oltava tarkkana.
– Jos lähtee nokittelemaan, sinusta voi helposti tulla yhteinen vihollinen. Sehän tiedetään, että jos vastapuolella on joku yksi kaveri tai koko joukkue on viestinyt jotain, se voi sytyttää oman joukkueen ja herättää nukkuvan karhun. Siinä kannattaa olla varovainen.
– Joskus toisen kritisoiminen voi voimia, mutta toisaalta rivit voivat tiivistyä ja halutaan näyttää, ajatuksella "kukaan ei usko meihin, media ei usko meihin ja vastustajakin naureskeli meille". Silloin on yhteinen vihollinen ja rivit suoristuvat.
Myös HIFK on kiinni yllätyksessä, sillä se johtaa runkosarjakakkosta TPS:ää vastaan puolivälierissä 3-2. Sekä Ilveksellä että HIFK:lla on katkaisumahdollisuus perjantaina.
3:51
