Kaksi kolmesta saksalaisesta pelkää islamin vaikutuksen kasvua. Osa heistä on lähtenyt kaduille osoittamaan mieltään. Valtaa pitävien neuvottomuus vahvistaa liikettä.
Liittokansleri Angela Merkel on kaikkea muuta kuin suurten sanojen johtaja. Uudenvuoden puheessaan hän teki poikkeuksen. Merkel tuomitsi tiukkaan sävyyn islamin vastaiset mielenosoitukset.
Merkel vetosi saksalaisiin, jotta nämä eivät liittyisi ”ennakkoluuloja, kylmyyttä ja suoranaista vihaa” kylvävien mielenosoittajien joukkoon.
Liittokansleri ei maininnut nimeltä Pegidaa, eli ryhmää, joka on järjestänyt erityisesti Dresdenissä viikko viikolta kasvavia mielenosoituksia. Vapaa käännös Pegidasta on ”patrioottiset eurooppalaiset kristillisen Euroopan islamisoitumista vastaan”.
Merkel keräsi terävillä sanoillaan paljon kiitoksia, mutta edesauttoiko hän itse ongelman, Saksassa selvästi kasvavan islam-vastaisuuden ratkaisemista? Valitettavasti ei.
Jyrkkä tuomio, mieltään osoittavien rajaaminen ääriryhmäksi, pesäeron tekeminen kadulla ”öykkäröivien” ja ”kunnollisten” saksalaisten välille on kaikki lopulta vain vaikean asian lakaisemista maton alle. Avoimeksi itseään kehuva yhteiskunta välttää avointa keskustelua. Päättäjät torjuvat kasvavan kansanjoukon, jonka protestin ydin on, että heidän pelkonsa ja epäilynsä torjutaan.
Saksassa pienikin ulkomaalaisvastainen tendenssi on historiallisista syistä helppo tyrmätä. Islamia vastustavien mielenosoittajien ryöpyttäminen on erityisen helppoa, koska joukossa on mukana myös uusnatseja ja oikeistoradikaaleja, joiden periaatteet ja päämäärät ovat suorastaan rikollisia.
Mutta islamin vaikutuksen kasvua pelkäävissä on myös tavallisia kansalaisia. Mielipidemittausten mukaan jopa kaksi kolmesta saksalaisesta kuuluu tähän ryhmään, vaikka vain pieni osa heistä on nyt lähtenyt kaduille. Joka kolmas pitää islamisoitumista niin vakavana ongelmana, että sen vastaiset mielenilmaukset ovat oikeutettuja.