Uusnatsijärjestö Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Suomen osaston lakkauttamismahdollisuuksia on vähätelty julkisuudessa, arvioi siviilioikeuden professori Heikki Halila Helsingin yliopistosta.
Järjestön kieltäminen on noussut esiin sen jälkeen, kun vastarintaliikkeen aktiivia on epäilty törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä pahoinpitelystä Helsingin Asema-aukiolla.
– Mielestäni tämän asian vaikeutta on liioiteltu. Laista löytyy selkeä pykälä siitä, koska yhdistys voidaan lakkauttaa, sanoo Halila.
Lain mukaan yhdistys voidaan lakkauttaa, jos se toimii olennaisesti vastoin lakia tai hyviä tapoja. Käytännön esimerkit vastarintaliikkeen kaltaisten järjestöjen lakkauttamisista viime vuosikymmeniltä kuitenkin puuttuvat.
Halila arvioi, että uusnatsi Pekka Siitoinin yhdistysten lakkauttaminen 1970-luvulla voi tarjota vertailukohdan vastarintaliikkeeseen. Sisäministeriö lakkautti tällöin useita Siitoinin järjestöjä Pariisin rauhansopimuksen vastaisina.
– Jos tämän tyyppinen yhdistys toimii olennaisesti vastoin lakia, en näe lakkauttamisessa ongelmaa. Jos ministerit puolestaan ilmoittaisivat, että joku järjestö pitää lakkauttaa, loukattaisiin oikeusvaltioperiaatetta, Halila sanoo.
Keskeistä Halilan mielestä on se, että hallitus ei ala omatoimisesti junailla minkään järjestön lakkauttamista uuden lainsäädännön avulla.
Käytännössä vaikeampaa
Rikosoikeuden professori Jussi Tapani Turun yliopistosta epäilee, että kynnys soveltaa lakkauttamispykälää vastarintaliikkeeseen voi olla korkea. Yhdistymisvapaus kuuluu perustaviin oikeuksiin, minkä vuoksi Tapani pitää toimea järeänä.