Suomalainen kotihoito on surkeassa tilassa. Tätä mieltä on gerontologian professori Marja Jylhä. Professori ennakoi nykylinjan jatkumisen tarkoittavan hyvin suurta kärsimystä vanhuksille ja heidän läheisilleen.
Professorin mukaan poliittinen linja on ollut se, että koko vanhuspalvelujen menojen lisäystä karsitaan samalla kun niiden tarve jyrkästi kasvaa. Jylhän mukaan absurdi yhtälö on tietoinen päätös.
– Kun ympärivuorokautisen hoidon saatavuutta on päätetty supistaa jo monta vuotta, samalla kun ympärivuorokautisen hoidon tarve on kasvanut, se tarkoittaa sitä, että kotona asuu niin huonokuntoisia ja muistisairaita ihmisiä. Heidän hoitamiseensa ei riitä se, että kotihoito käy neljäkin kertaa päivässä. Tällaiset vanhukset tarvitsevat toisen ihmisen koko ajan, vaatii Jylhä.
"Suihkussa käydään sitten ensi viikolla"
Jylhän mukaan tällaisia asiakkaita on paljon.
– Se taas tarkoittaa sitä, että hoitaja kerkiää olla asiakkaan luona vartin, mikä on liian vähän. joudutaan sanomaan, että suihkussa käydään sitten ensi viikolla. Samalla työntekijät väsyvät.
Miksi olemme tässä tilanteessa?
– Pääosin siksi, että kaksi viimeistä hallitusta on päättänyt vähentää ympärivuorokautisen hoidon saatavuutta. Se on johtanut siihen, että sitä ei ole saatavilla heille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat.
"Työntekijöillä kaoottinen työmäärä"
Jylhä toteaa, että varmasti myös työjärjestelyissä on parantamisen varaa.
– Kotihoidon vaikeudet ovat kuitenkin suurilta osin tulosta kaoottisesta työmäärästä.
Professorin mukaan tavoitteet siitä, kuinka monen pitäisi asua kotona, ovat ylimitoitettuja.
– Eikä kotihoitoa ole lisätty sillä tavalla kuin pitäisi. Se ei ole kasvanut lähestulkoonkaan siinä mitassa, mikä on tarve. Siihen ei ole päätetty satsata.
Mihin tämä johtaa?
– Vanhusten elämässä on hyvin suurta kärsimystä ja heidän lastensa työkyky kärsii. Se on kestämätön tilanne. Ei tällainen tilanne voi jatkua kauaa, toteaa Jylhä, ja jatkaa, että tilanne vaikeutuu koko ajan.
Mistä rahat?
Rahasta tuntuu olevan pula. Entä kun vertaa Suomea naapurimaihin?
– Professori Teppo Krögeriltä olen oppinut, että Suomi käyttää 1,6 prosenttia BKT:sta vanhuspalveluihin. Pohjoismaissa se on 2,2. Se on poliittinen päätös. Ei ole kovin uskottavaa, jos Suomi sanoo, että vanhusten viimeisten vuosien hyvään hoivaan ei ole varaa, kun muilla Pohjoismailla kuitenkin on.
Jylhän mukaan vanhustenhoidon rahoituksesta pitää aloittaa keskustelu.
– Pitäisikö meillä olla hoivarahasto? Minkä verran omista tuloistaan pitää maksaa? Puolueet eivät ole halunneet avata tätä keskustelua, vaan ovat antaneet ymmärtää että ongelmaa ei ole, vaikka ongelma on.